LEVYYN KOHDISTUVISTA ODOTUKSISTA

LEVY ILMESTYY TÄLLÄ VIIKOLLA. MILLAISET ODOTUKSET TEILLÄ ON SEN SUHTEEN?

Ripa: Suuret on odotukset, vaikka ollaan vaatimattomia. Mutta kyllä varmasti kaikki meistä on laittanut siihen niin paljon energiaa ja sydänvertaan, että kyllä siltä jotain odottaa kuitenkin.

Lasse: Ainakin me ollaan siihen taiteellisesti niin tyytyväisiä, että meidän mielestä koko maailman pitäis kuulla se. Siitä voi sitten päätellä, mitkä ne meiän odotukset on. Periaatteessa meiän odotukset on täyttynyt sillä, että siitä levystä tuli niin hyvä. Se tärkein odotus on jo saavutettu, kaikki muuhan on vaan kaupallista markkinatalouden luomaa odotusta. Mutta oishan se vitun siistii, että se myis ihan törkeesti, et me saatais ihan vitusti rahaa.

Ripa: Se helpottais meiän elämää kyllä...

Lasse: Meiän taiteellista elämää.

LEVYJÄ JULKAISTAAN KUITENKIN TODELLA HIRVITTÄVIÄ MÄÄRIÄ TÄSSÄ JOULUN ALLA. USKOTTEKO, ETTÄ JENGI LÖYTÄÄ TEIÄN LEVYN KAIKKIEN LEVYJEN SEASTA?

Ripa: Mä uskon, että on sellanen tietynlainen ryhmä, kuka tällaista musiikkia kuuntelee, jotka etsii uusii levyjä. Ne ei oo välttämättä niinkään alttiita sellasille valtavirran markkinointivaikutuksille, mitä näihin joulusysteemeihin tulee aina, että esim. jotain ulkomaista pukataan hirveesti ulos. Sellaset ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita musiikista ja erilaisista ilmiöistä, niin ne on yleensä sellasia älykkäitä ihmisii, jotka kuuntelee meiänkin musiikkia. Kyllä mä luulen, että ne löytää sen. Ja siellä saattaa olla myös paljon uusia faneja, jotka löytää sen.

Lasse: Onhan tämä huono aika julkasta levyä. Mutta toisaalta nyt ihmiset ostaa enemmän levyjä. Ei niitä levyjä julkastais niin paljoo tähän aikaan vuodesta, ellei niitä myös myytäis.

Ripa: Niin. Jengil on massii.

Lasse: Kyllä mä uskon, että ainakin Suomessa kaikki ne ihmiset, joille me on tää levy tarkotettu, se viesti menee niille, että tää levy on ilmestynyt.

KENELLE TE OOTTE LEVYN SITTEN TARKOTTANEET?

Lasse: Kaikille vitun hyvännäkösille ja älykkäille mimmeille.

Pide: Mutta onhan totta, että Suomesta tällaselle musalle löytyy rajallinen määrä ostajia, ei voi odottaa, että se todellakaan ois mikään älytön menestys, ainakaan Suomessa. Ja just se, että on tulossa niin paljon julkasuja, kyllä se tietenkin vaikuttaa siihen, ettei ihmisillä vaan oo rahaa ostaa kolmee tai neljää levyy, että kyllä ne ostaa sen yhen levyn, mikä tuntuu kaikista parhaalta. Ei me olla etulyöntiasemassa muihin julkasuihin nähden, vaikka meillä onkin helvetin hyvä levy. Koska muitakin hyviä levyjä tulee. Mä uskon kuitenkin, että pitkällä tähtäimellä toi voi olla sellanen levy, että se myy koko ajan vähän, koska toi on niin hyvä ja ajaton levy, kun taas se edellinen oli vähän enemmän aikaan sidottu levy.

Ripa: Ja asettaahan meiän kulttuuriperinnekin tietynlaisia rajotuksia sille ostajaryhmälle, että se ei voi myydä välttämättä niin älyttömästi Suomessa, koska tää ei oo mitään iskelmämusiikkia.

Lasse: Kyllä toi on kuitenkin pääsääntöisesti tehty ihmisille, jotka on oikeesti kiinnostuneita musiikista ja siitä, mitä musiikissa tapahtuu. Ei se oo tarkotettu sellaselle harmaalle toppatakkijengille, jotka ostaa sen 2-3 levyy vuodessa. Toi on tehty enemmänkin ajatteleville, musiikista kiinnostuneille ihmisille.

Pide: Tää on tavallaan hyvin genre-vapaa levy, se ei oo enää sidoksissa siihen power pop-genreen, mihin meiät ehkä ennen yhdistettiin. Toi on omalla tavallaan vähän valtavirtasempi levy kuin se edellinen, se on niinku enemmän mainstreamii, mut sit se on kuitenkin jollain tapaa radikaali, että se ei oo sitä myyvää mainstreamii...

Lasse: Mun mielestä me ollaan saavutettu jonkinasteinen genrettömyys, niinkuin esimerkiks joku R.E.M. ja U2 ja Radiohead. Ei ne oo mitään genree, ne on vaan musaa. Mun mielestä me ollaan päästy johonkin sellaseen tän levyn myötä, joka on hieno asia. Samalla se tuo sitä ajattomuutta siihen.

Pide: Kyllähän me ollaan tolla levyllä rankimmillamme varmasti rankempia kuin ykskään hevibändi Suomessa. Ja hempeimmillään me ollaan varmasti hempeempiä kuin Aikakone. Että se spektri on niin laaja, mutta se toteutustapa on ikäänkuin perinteinen rokkibändin toteutustapa. Itseasiassa voi olla hyvin mahdollista, jos joku niinku ihme salamaisku tulee taivaalta, että toi voi myydä Suomessa 200 tuhatta toi levy. Mut sit se on ihan yhtä mahdollista, että se myy viissataa, koska me ei olla enää sitä power poppiakaan, joka ehkä autto meitä myymään sitä edellistä levyä jonkin verran. Se on ihan Herran haltuun...

Lasse: Siinä on tavallaan kaks vaihtoehtoo, toihan on nyt tavallaan äärimmäisen linjakas levy, vaikka se ei oo mitään genree. Ja genrettömyydestä voi olla se haitta, että kukaan ei löydä sitä levyy. Tai sitten sen löytää kaikki. Siinä mielessähän on aina helpompi markkinoida, että nyt on hevilevy, nyt on tanssipop-levy jne... Mutta en mä tiedä, kyllä ihmiset on ostanut Manic Street Preachersin levyy niin, että se meni listaykköseks ja sehän ei oo mitään genree myöskään. Moni on sanonut, että meiän levy on ihan samaa kamaa, fiilikseltään. Se on samalla lailla musiikkia, jota ei voi sitoa mihinkään tiettyyn ryhmään. Se on vaan pop/rock -musaa.

TOTTA KYLLÄ, ETTÄ LEVY VOISI TOIMIA SUUREMMALLEKIN YLEISÖLLE, JOS NE VAIN LÖYTÄISIVÄT LEVYN. ON SE KUITENKIN HANKALA LÖYDETTÄVÄ NIILLE PERUSKULUTTAJILLE...

Lasse: Onneks meitä on nyt soitettu radiossa, se helpottaa sitä löytämistä. Mutta kyllä mä uskon, että vois olla sitä yleisöö, koska kuitenkin joku uus Massive Attackin levy, ei se loppujen lopuks oo kauheen kaukana tosta meiän jutusta, vaikka se onkin konemusaa.

Pide: Kuten sanottu, me ollaan jo kättelymme kätelty jo silleen tavallaan, että me ollaan hirveen tyytyväisiä tohon koko hommaan ja se on meille tärkein juttu että me saadaan luotuu jotain yhdessä. Kaikki muu oheistoiminta mikä sen jälkeen tulee, levymyynti tai mikä muu tahansa, se on ainakin mun mielestä toisarvoista. Että se luominen on kuitenkin aika pitkälle Se Juttu.

Lasse: Onhan levynteossa monta huippuhetkee, mutta omalla tavallaan se koko homma huipentuu siihen, kun se levy ilmestyy painosta, sä saat sen käteen ja sit se on siinä! Ja sen jälkeen kaikki muu on sellasta bonusta.

Pide: Se on ihan verrattavissa lapsen syntymään, sä venaat sitä helvetisti, et se putkahtaa ja sit kun se tulee, sä opit pikkuhiljaa elään sen kans eikä se oo loppujen lopuks mikään kummosempi juttu. Sit vaan seuraat mitä sille tapahtuu, vähän sivullisena. Et se ei oo tavallaan enää sun käsissäs.

Lasse: Niin joo, tavallaan ei oo... Sä voit vain iloita siitä, voit vaan tehdä joitain asioita sen eteen...

Pide: Mulle on ollut tosi tärkeetä se, että ne ihmiset joiden mielipidettä mä arvostan, jotka on mun läheisiä ystäviä ja jotka tekee myös musaa tai jotain, niin ne on rehellisesti ymmärtäneet mitä me on haettu takaa. Mä uskon, että on paljon sellasia frendejä jotka kyllä sanois jos ne ei diggais tosta levystä. Mutta poikkeuksetta kaikki on sanonut, että ne diggaa, ja se on tosi harvinaista. Sen ekan levyn aikaan oli monta tyyppii frendeissä jotka sano, ettei ne niinku diggaa. Mut nyt on jotenkin löytynyt joku sellanen uus kulma, mihin jengi pystyy samaistuun. Siitä saa olla kyllä tosi tyytyväinen, koska se on kuitenkin sellasten ihmisten mielipide, joita arvostaa. Tulee hyvä mieli, ettei oo turhaan tehnyt asioita sydänverellä.

Lasse: Vaikka sitä ensisijaisesti tekee itselleen, niin kyllä se toisten hyväksyntä kuitenkin kertoo jotain siitä työstä, se on sillä tavalla tärkeetä.

Pide: Onhan se kuitenkin se palkinto minkä sä siitä ehkä saat.

Lasse: Se on sitä, ettei tuijota vaan omiin palleihinsa.

Ripa: Tai napaansa.

Lasse: Mää katon aina palleihin.