egotrippi: worldwide.superego who says you can never go home again?

device of loving navigation (imagemap)

1997

Levytysten jälkeen ensimmäinen keikka oli Tavastialla 24 tammikuuta Guitar Slingersin lämmittelybändinä. Keikka sujui erinomaisesti, muttaegotrippi knows no fear. vuoden keikkatauko ei kulunut täysin huomaamatta - hieman kankeutta oli ehkä havaittavissa. Muutaman lisäkeikan jälkeen alkoi yhteissoitto kuitenkin olla niin hyvässä mallissa, että voin sanoa, että oltiin paremmassa vedossa kuin koskaan.

Fiilistä ei tietenkään latistanut yhtään, että Unihiekkaa alkoi soida radioissa varsin tiuhaan tahtiin.

Unihiekkaan video

Joskus tammi-helmikuun vaihteessa päästiin vihdoin viimeinkin kuvaamaan Unihiekkaan videota. Taas vaihteeksi kierreltiin pääkaupunkiseutua ratikoissa ja Suomenlinnanlautoilla. Olosuhteet olivat hieman, hm... "haastavat", etenkin kun tehtiin soittokuvia ulkona ja heiluttiin paitasillaan jossain -10 asteen pakkasessa.

Kuvauksissa kikkailtiin aika reippaasti. Joitakin osuuksia kuvattiin väärinpäin: esim. Mikki opetteli laulamaan suihkukohdan väärinpäin ja pistettiin vesi juoksemaan. Kun sitten filkka ajettiin "oikeinpäin", näyttää siltä että vesi nousee ylöspäin. Tai sitten liikuttiin tolkuttoman hitaasti ja Marko kuvasi jollain konstilla hitaammin kuin normaalisti. Anyway, lopputulos näyttää siltä, että me liikutaan normaalinopeudella mutta muu maailma hirveällä kiireellä.

Osa materiaalista on meidän itsemme kuvaamaa. Mustavalkoiset kaitafilmikohdat me kuvattiin itse Helsinki-Vantaan lentokentällä, terminaalissa tai "meidän" lentokoneessa, eli samaisessa DC-3:ssa josta meidän albumin kansikuvatkin on. On muuten aivan loistava lentokone... Ikää on varmasti puolisen vuosisataa ja se lentää vielä säännöllisesti.

Keikat

Superego julkaistiin melko tarkalleen kaksi vuotta esikoisemme jälkeen, maaliskuun alkupuoliskolla. Julkaisukeikka tapahtui tällä kertaa legendaarisella Tavastialla. Siitä alkoikin keikkaputki, joka jatkui elokuun loppuun asti ja piti sisällään viitisenkymmentä keikkaa. Se on enemmän kuin mitä me koko olemassaolomme aikana oltiin tehty. Mukaan mahtui suuria festarikeikkoja, pieniä festarikeikkoja, suuria klubikeikkoja, pieniä klubikeikkoja, tavaratalokeikkoja, Tv-keikkoja, radiokeikkoja jne...mutta pizzeriakeikkoja ei olla soitettu, onneksi. Vuosi 1997 on ollut kiireinen mutta erittäin mielenkiintoinen ja tapahtumarikas. Syyskuun alusta alkaa hyvin ansaittu loma jolloin olisi tarkoitus tehdä uusia biisejä seuraavaa levyä varten. Sen enempää ei menneessä muodossa voi kirjoittaa.

1998

Loppuvuoteen 97 mahtui paljon kaiken näköistä. M.m. uusien biisien tekemistä, yhteistyötä Kalle Aholan kanssa biisillä ”Ulkopuolella”, vierailua Jiri Nikkisen ensimmäisellä soololevyllä biisillä ”Laiskanlinnassa”, allekirjoittaneen eli Knipin sivuprojektin The Krispiesin albumin äänitykset, opiskelujen loppuun saattamista jne. 1997 päättyi loistavaan keikkaan Helsingin Vanhalla. Jos pitäisi fiilispohjalta valita yksi parhaimmista keikoista niin tämä olisi aika korkealla siinä listalla. Keikan lopussa soitettiin m.m. Tervomaan Jonnan kanssa hänen ”Suljettu Sydän”-biisinsä, Larry Cranen kanssa soitettiin Krispiesin ”(I’m On The) Radio” ja lopuksi koko Lemonator tuli lavalle ja päätettiin vuosi heidän ”Good Year”-klassikollaan.

Tammikuu ei sitten alkanutkaan ihan yhtä ruusuisesti. Oltiin juuri saatu demottua biisit ”Tyttö Kaunis”, ”Ulkopuolella”, ”Suklaasydän” ja ”Flipperikuningas” kun Aakku ilmoitti että hän on päättänyt jättää soittohommat ja siirtyä muihin hommiin. Isku oli todella kova ja kesti kauan toipua siitä. ”Onneksi ”noista jutuista on sen verran kokemusta että tietää että loppujen lopuksi kaikki kääntyy parhain päin. Vaikka oltiinkin taas kerran ilman yhtä erittäin tärkeää jäsentä, emme kuitenkaan halunneet poiketa suunnitelmistamme levynteon suhteen. Joten päätettiin että jos ei heti löydetä uutta basistia niin annetaan Kalle Chydeniuksen hoitaa se homma tuolla studiossa ja etsitään siinä sivussa uutta miestä.

Selailin juuri kalenteriani ja huomasin että 20.1. tiistain kohdalle olin merkannut erään Mikko Mäkelän puhelinnumeron. Nimi oli tullut esiin pariinkin otteeseen kun kyselimme basistia joten päätin soittaa ja kysellä että kiinnostaisiko liittyä orkesteriimme. Tapasimme parin päivän päästä, juteltiin ja loppuvikosta käytiin treenaamassa. About kolmen viikon treenaamisen jälkeen päätettiin että se on siinä. Meillä on uusi basisti, joka kaiken lisäksi osoittautui loistavaksi stemmalaulajaksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tässä kohtaa voisi kerrata kokoonpanon, että kaikki varmasti pysyy mukana, eli: Mikki (laulu), Knipi (kitara, laulu), Skele (kitara, laulu), Sampo (rummut) sekä Mikko (basso, laulu).

ALTER EGO I - sessio

Vaikka täysin valmiina ei ollutkaan kun seitsemän biisiä päätettiin levynteko silti aloittaa. Sunnuntaina 15.3. roudattiin jälleen kerran soittimet ja äänityskamat Kallvikiin. Tällä kertaa tuottajan lisäksi mukaamme saatiin myös äänittäjä Ripa Eskolin.Ystävämme Lemonator-orkesterista. Ripan mukaanotto osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi jo pelkästään sen takia että Kalle tällä kertaa pääsi keskittymään enemmän itse tuottamiseen, eikä tarvinnut juosta siirtelemässä mikrofoneja ja tapella koneiden kanssa. Muutenkin mulla on sellainen fiilis että Ripan ammattitaito kuuluu Alter Egon kokonaissoundissa hyvinkin selvästi. Ensimmäiset sessiot päätettiin aloittaa biiseillä ”Ulkopuolella”, ”Tyttö Kaunis”, ”Pois Minusta Paha Henki” sekä jo jonkin aikaa keikkasetissämmekin viihtyneellä biisillä ”Flipperikuningas”. Biisit äänitettiin ilman sen kummempia ongelmia ja hyvältähän ne kuulostivat, ja kuulostavat itseasiassa vieläkin, vaikka itse sanonkin. Biisit miksattiin parin viikon päästä ja päätettiin että ”Pois Minusta Paha Henki” saa kunnian olla Alter Egon ensimmäinen singlelohkaisu. Sinkun oli enemmänkin tarkoitus olla muistutus että olemme vielä hengissä kuin itse tulevan albumin promotoiminen. Sinkun b-puolelle laitettiin Cliftersin ”Hyvä Bore”, oma ”Ympyrä” sekä silloin vielä täysin uusi biisi ”Kiire”. Kahdesta jälkimmäisestä tehtiin tosin vähän erilaiset versiot kuin mitä levyllä on kuultavissa.

Huhtikuun puolessavälissä aloitettiin pienimuotoinen keikkarundi, joka ei ollut mikään suurempi yleisömenestys mutta tulipahan tehtyä. Teki hyvää saada vähän jalat maahan. Kyseinen keikkarundihan oli Mikolle ensimmäinen ja siinä mielessä hyvinkin tärkeä. Rundi kesti parisen viikkoa ja päättyi kahteen keikkaan vappuaattona. Sitten oli aika ottaa pari päivää vapaata.

ALTER EGO II - sessio

Biisejä oli pakko saada valmiiksi, sillä toukokuun lopussa häämötti toiset äänityssessiot. Käytiin kämpällä ahkeraan ja lopullisen muotonsa rupesi saamaan ”Lautturi”, ”Kiire”, ”Suklaasydän” sekä Mikin säveltämä sekä sanoittama ”Toinen Mies”. Ainoa ongelma oli että Kallvikin tilat olivat varattuja juuri silloin kun äänitykset piti aloittaa. Oli keksittävä jotain muuta.

Siihen aikaan Markus Nordenstreng oli juuri saanut valmiiksi debyyttinsä ”Moody” ja sitä diggailtiin kovasti. Anyway, tiesimme että kyseinen platta oli äänitetty herran perheen omistamallaan maatilalla Tampereen lähistöllä, joten kyselimme voisimmeko mahdollisesti saada tilan viikoksi käyttöömme. Meidän onneksemme vastaus oli myönteinen. Äänitimme nuo neljä edellämainittua kappaletta lauluja vailla valmiiksi. Matkustimme Helsinkiin viikonlopuksi ja maanantaina roudattiin äänityskamat Lohjan järven rannalle erään perhetutun mökille. Lohjalla äänitimme neljän päivän aikana laulut. Lohjan sessiot olivat siinä mielessä hauskoja että me seistiin mökin parvakkeella laulamassa, sillä sisälle ei yksinkertaisesti mahtunut kaikkien kamojen kanssa. Sitäpaitsi ilma oli mitä kaunein joten ei meillä mitään sitä vastaan ollut.

Kesän festarit

Seuraavalla viikolla olikin sitten vuorossa Provinssirock joka taas kerran osoittautui kesän parhaimmaksi festariksi. Esiintyjälista oli tänäkin vuonna todella loistava. Allekirjoittaneen mieleen kesän 98’ parhaana keikkana oli ehdottomasti J. Karjalaisen provinssikeikka. Sitä seuraavalla viikolla koitti juhannus. Juhannuksena soitettiin kolme keikkaa joista ensimmäinen Pudasjärvellä hyttysten syötävänä, toinen samana iltana Kalajoella ja kolmas seuraavana päivänä Nummirockissa. Nummirockin keikka oli siitä erittäin mielenkiintoinen että parin ekan biisin jälkeen meni koko alueelta sähköt. Täytyy kyllä sanoa että olo oli hiemen hölmö siinä lavalla seistessä ihmisten ihmetellessä. No, tehtiin siinä odotellessa pari haastattelua ja käytiin syömässä. Noin tunnin kuluttua saatiin sähköt kuntoon ja pääsimme jatkamaan soittoa. Tekevälle sattuu. Tarkoitus oli soittaa kesällä enemmänkin keikkoja mutta aikataulut mättivät sen verran pahasti että päätettiin jättää koko homma syksymmälle.

Jossain välissä kesällä kerkesimme ottaa albumin valokuvat. Siinäkin käytimme (yllätys, yllätys) luottomiestämme Lassea. Lassehan otti myös Superegon kuvat. Kuvia otettiin m.m. Mikin kotona, mun mummon luona, Porvoossa, Laajasalossa, Punavuoressa jne. Kerkesimme myös Mikon kanssa vierailemaan suuresti arvostamallani Tehosekoittimen levyllä ”Varoittava esimerkki”.

ALTER EGO III - sessio

Kahdeksan biisiä oli valmiina ja elokuussa häämötti kolmannet ja viimeiset sessiot. Vähän ongelmia tuotti Donkkareiden tulevan levyn äänitykset meidän yhteisellä treenikämpällämme, joten oli hankittava pariksi viikoksi väliaikainen treenikämppä. Se löytyi Lepakon ison lavan takahuoneesta, kiitos Subbari-Markkasen. Lepakolla treenattiin uutta matskua ahkeraan ja pikkuhiljaa valmistui biisit ”Vieterit”, ”Hei Pieni” ja ”Posteljooni”. Sanoituksia vailla oli pari biisiä joista myöhemmin tuli ”Poika Kalpea” ja ”Nimetön”. Ankkarockin jälkeisenä päivänä, 3.8. oli aika aloittaa Alter Egon viimeiset äänitykset. Tällä kertaa jälleen Kallvikissa. Pohjat ja joitakin päällesoittoja saatiin tehtyä heti ensimmäisellä viikolla. Seuraavalla viikolla Kalle oli jossain matkoilla ja albumin äänitykset keskeytettiin. Kaikki äänityskamat oli kuitenkin pystyssä joten tuntui hölmöltä jättää tilaisuus käyttämättä. Soitimme jälleen kerran Larrylle että kiinnostaisiko tulla äänittämään pari b-puolta ja kyllähän sitä kiinnosti. Viime vuoden syksynä tehtiin muutamia demoja parista biisistä joita ei sitten syystä tai toisesta kelpuutettu Alter Egolle. Yksi niistä oli allekirjoittaneen rokkibiisi nimeltä ”Lähe Menee”, josta Kalle ei pitänyt ollenkaan. Biisi olisi varmasti painunut täysin unholaan ellei Sampo eräänä päivänä olisi tuonut sitä esille ja ehdottanut sen äänittämistä uudestaan. Toinen näistä b-puolibiiseistä oli Pepe Willbergin suomeksi laulama, alkuperäisesti Chicago-yhtyeen tekemä ”Jos Sä Lähdet Pois”. Molemmat biisit sekä rummuton versio Posteljoonista päätyi ”Posteljooni”-sinkun b-puolelle. Sitä ennen julkaistiin kuitenkin ”Ulkopuolella” josta Kie von Hertzen ohjasi loistavan videon.

17.8. jatkettiin Alter Egon äänityksiä, vuorossa oli laulut. Sillä viikolla saatiin valmiiksi ”Hei Pieni”, ”Posteljooni” sekä ”Vieterit”. Kun ”Posteljoonia” äänitettiin, totesimme että meikäläisen kitara oli sen verran kamalankuuloinen että jotain oli tehtävä. Kolmisen tuntia yritin siinä jotain duunata mutta sekin oli pakko dumata seuraavana päivänä. Alunperin ideana oli hoitaa jostain vibrafoni kyseiseen biisiin, ikäänkuin antamaan vähän lisäväriä. Kun sitten vihdoin saatiin vibrafonisti Arttu Takalo paikalle totesimme että se kuulostaa niin hyvältä että paikataan sillä koko kitararaita. Ja loistavahan siitä tuli.

Elokuun viimeisellä viikolla oli vuorossa alkoi aika käydä vähiin ja kahdesta biisistä puuttui vielä sanat, ainakin osittain. Parin päivän aikana aivot kävivät ylikierroksilla mutta loppujen lopuksi ”Poika Kalpean” sekä ”Nimettömän” valmistuminen oli suht vaivaton prosessi. Ehkä asiaa helpotti jonkun verran se että meillä jo oli 11 biisiä valmiina.

Elo-syskuun taitteessa tehtiin viimeiset miksukset ja 3.9.1998. saatiin levy biisi- järjestyksineen kaikkineen valmiiksi.

Olkoon elämänne yhtä rock'n'rollia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

xxx


home / news / kysymys | vastaus / video / audio / historia / Vanhoja uutisia... true stories of mystery and romance (imagemap)