Koska Osku ei vieläkään omistanut rumpuja jouduimme hankkimaan treenikämpän mistä saisi lainata rummut. Sellainen löytyi Helsingin Malmilta. Kämppä oli demostudio jossa jokaisesta treenikerrasta veloitettiin 100 mk. Aika järkyttävää, ottaen huomioon että treenattiin noin kolme kertaa viikossa.

Tarkoitus oli tehdä tarpeeksi biisejä että päästäisiin keikalle. Biisejä alkoi syntyä. Ainoa ongelma oli että bändillä ei ollut nimeä. "Egotripillä" oli siihen aikaan kaikkien lempparibiisi, ja joku ehdotti että mitä jos bändin nimi olisi Egotrippi. En ole varma kuka sitä ehdotti, muistan että se oli ainakin juolahtanut mieleeni, mutta en tiedä mainitsinko siitä kenellekään. Parin viikon koeajan jälkeen "Egotrippi" oli herättänyt niin paljon ihastusta ja vihastusta että sen oli pakko olla hyvä.

Elettiin syksyä 93 ja treenaaminen Malmilla alkoi menemään niin kalliiksi että oli pakko keksiä joku muu vaihtoehto. Joku Aakun perhetuttu sattui olemaan kiinteistövälittäjä ja sai jollain ihmekonstilla hoidettua meille tyhjän toimistotilan (n.700 neliötä) viidennestä kerroksesta Helsingin Lauttasaaresta. Meidän oli määrä häipyä sieltä heti kun joku maksaisi siitä enemmän kuin 300 mk/kk mutta meidän onneksemme siihen meni kolme vuotta. Ensimmäinen virallinen Egotrippi - äänite tehtiin uudella treenikämpällämme. Nauha sisälsi kappaleet Eikai taas, Egotripillä, Kesäpäivä, Pitääkö aina sataa, Hulluus ovella kolkuttaa ja Mistä tiedät että (olipas hölmö biisin nimi). Kasettia myytiin lähinnä kavereille.

Ensimmäinen Egotripin julkinen esiintyminen tapahtui legendaarisella Kulosaaren Casinolla perjantaina 8.10.1993. Sanaa keikastamme oli levitetty poikkeuksellisen hyvin, sillä mikäli en nyt hirveästi liioittele niin lipun ostaneita taisi olla yli kuusisataa. Jos nyt jotain sattuisi kiinnostamaan, niin kyseisellä keikalla soitettiin seuraavat biisit:

• 1. Hulluus ovella kolkuttaa
• 5. Gloria
• 6. Eikai taas
• 7. Kesäpäivä
• 8. Yli tuhansien maisemien
• 9. Yodli

Covereiden jälkeen palattiin taas omaan settiin.

• 10. Taas
• 11. Joskus
• 12. Egotripillä
• 13. Ei keitto virtaa
• 14. Mistä tiedät että

Eikä siinä vielä kaikki ...

Toista demoa ruvettiin tekemään loppuvuodesta 93. Nauha sisälsi biisit Gloria, Päivästä päivään, Anna tuulen kuljettaa, Neliapila, Yli tuhansien maisemien ja Joskus.

Tuohon aikaan me tehtiin meidän ensimmäinen radiohaastattelu. Se oli ruotsinkielisen ylen ohjelma ja haastattelun lisäksi siinä soitettiin kolme meidän biisiä. Ohjelman jälkeen mua odotti soittopyyntö Sonylle. Parin viikon päästä mentiin käymään Sonylla, jossa ilmoitettiin että ne olisi halukkaita julkaisemaan debyyttimme. Ensimmäinen tuottaja ehdokas oli Mikko Karmila. Karmila ei kuitenkaan ollut kiinnostunut joten tuottajaksi valittiin T.T. Oksala.

1994

Mikki oli joskus kertonut että sen luokalla oli joku heebo joka oli sanonut että "te olisitte vitun hyvä bändi jos mä olisin teidän rumpali". Loistava asenne vai mitä? Anyway, lyhyesti kerrottuna me soitettiin sille ja se oli kiinnostunut. Kyseinen heebo oli Mikko "Pide" von Hertzen. Pidestä tiesin oikeastaan vaan sen että se oli soittanut sellaisessa bändissä kuin Venus Flytrap, jota olin diggaillut pari vuotta aikaisemmin (ja että sillä oli omat rummut.Jee). Meillä oli ennalta sovittu pari keikkaa joita me ei voitu perua, joten parin viikon teho - treenauksella hoidettiin ne pois päiväjärjestyksestä ja sitten mentiin studioon.

Eikä siinä vieläkään ollut kaikki ...

"Päivästä päivään" - kappale tehtiin ihan valmiiksi asti mutta jostain syystä me päätettiin jättää se pois levyltä. Muistelisin että se silti oli aika onnistunut versio ei niin onnistuneesta biisistä. Kai se vieläkin lojuu jossain Sonyn varastossa.

Kesällä 94 Sony julkaisi Kesäpäivän sinkkuna. Se sai pienimuotoista radiosoittoa mutta siihen se jäi. Hirveän suurta sukseeta se ei myöskään saanut rock - lehti Rumbassa, jossa joku kriitikko halusi oksentaa kuullessaan kyseisen esityksemme. "Rakentavasta kritiikistä " huolimatta emme kuitenkaan lannistuneet, vaan jatkoimme soittamistamme. Syksyllä 94 olimme vihdoin saaneet valmiiksi ensimmäisen pitkäsoittomme, ja se oli myös tarkoitus julkaista silloin. Meille oltiin kuitenkin unohdettu ilmoittaa että levynjulkaisua oli siirretty.

Joskus vuoden vaihteen jälkeen Tomppu sitten ilmoitti lähtevänsä bändistä. Vähän aikaa tuntui tosi vaikealta, mutta parin viikon treenamisen jälkeen biisit alkoivat svengata hirven lailla.

Maaliskuussa 1995 koitti se suuri hetki jolloin Sony sitten julkaisi ensimmäisen levymme. Levynjulkistamiskeikka pidettiin Tavastia-klubin alakerrassa Semifinaalissa. Ensimmäinen radioesiintyminen livenä oli samana päivänä helsingin rockpäämajassa Radio cityssä. Norpan ohjelmassa esitettiin kappaleet Joskus ja Tylsää, ei välttämättä mitään hittibiisejä. Levy ei valitettavasti saavuttanut vertaistansa sukseeta joten loppukesästä 1995 Sony päätti ettei "yhteistyötä" jatketa.

Ja siihen suunnilleen päättyy minun osuuteni. Skele jatkaa tästä eteenpäin.

Skele ole hyvä!

Ja tarina jatkuu ...