CONRAD HERWIGIN PASUUNAKLINlKKA

Eräs tämän hetken johtavista jazzpasunisteista, Contrad Herwig vieraili keväällä 1990 maassamme Kiitokset mielen kiintoisesta vierailusta kuuluvat UMO:lle, jonka solistina Conrad Herwig yhdessä tenorisaksofonisti Dave Liebmanin kanssa esiintyi. UMO- yhteistyön teemana oli John Coltranen musiikki, joka asettaa sekä teknisesti, että sointujen käsittelyn osalta esittäjälleen mittavat vaatimukset. UMO:n konsertit osoittivat, että Conradilla olivat taidot, tiedot sekä itseluottamus paikallaan. Tämän saimme todeta myös Helsingissä järjestetyssä Conrad Herwig-pasuunaklinikassa. Huolimatta kaikille Suomen Pasuuna-ja Tuubaseuran jäsenille lähetetystä kutsukirjeestä paikalle oli saapunut ainoastaan puolisen tusinaa asianharrastajaa.

Conradilla oli selkeä näkemys asioista ja paljon ammatillisesti painavaa kerrottavaa, joten klinikka olisi ansainnut laajemman kuulijakunnan.

Tämän artikkelin tarkoitus on osin paikata tapahtunutta vahinkoa. Kirjoittaja on ryhmitellyt klinikan sisällön asiakokonaisuuksiksi ja lisännyt muista lähteistä hankittua tietoa perspektiivin ja havainnollisuuden lisäämiseksi.

Kun tietää minne on matkalla niin pääsee helpommin perille!

Conradin perusteesit jazzpasuunansoittoon perehtymiselle ovat:

1. Määrittele tavoitteesi (Identification)
2. Jäljittele (Imitation)
3. Sisäisty päämääräksesi asettamaasi soittotyyliin (Internalisation)

Määrittele mikä on tavoitteesi ja miten haluaisit soittaa. Mistä pidät ja mistä et. Maailma on täynnä loistavia, eri tyyleillä soittavia, esimerkiksi ja -kuvaksi sopivia jazzpasunisteja. Luettelo on lähes mittaamaton: J.J. Johnson, Bill Watrous, Carl Fontana, Frank Rosolino, Urbie Green, Bennie Green, Bill Harris, Jack Teagarden, Trummy Young, Albert Mangelsdorff, Eje Thelin, Roy Williams, Ray Anderson jne. Hyvin voi soittaa monella tavalla. On syytä muistaa, että Bill Watrous-mainen tekninen nuottiakrobatia ei tee soitosta enemmän jazzia verrattuna esimerkiksi Trummy Youngin suoraviivaiseen ja yksinkertaisempiin nuotti kuvioihin pidättyvään soittotyyliin. Myös jazzissa laatu ohittaa määrän. Toisaalta kova tekniikka oikein käytettynä lisää laadullisia mahdollisuuksia ja näin ollen päätyminen yksinkertaiseenkin tulkintatyyliin ei oikeuta lyömään laimin tekniikan harjoittelua.

Kuuntele ja jäljittele esikuvasi soittoa uudelleen ja uudelleen. Kuuntele levyiltä fraaseja ja sooloja ja opettele ne ulkoa. Jauha asioita, kunnes olet sisäistynyt niihin niin, että pystyt soittamaan oppimasi asiat automaattisesti ja luonnollisesti. Pystyt yhdistämään oppimasi materiaalin todellisissa soitto-olosuhteissa omiin ideoihisi ja omaan persoonalliseen ajattelutapaasi. Esikuvan määrittely ja jäljittely ei merkitse omasta persoonallisuudesta luopumista, vaan se on kiintopiste, josta voi ammentaa musiikillisia ja soittoteknisiä vaikutteita ja joka auttaa oman kehityksen seuraamista. Jokaisella huippupasunistilla on uransa alkuvaiheessa ollut esikuvia, joiden soittoon he ovat perehtyneet ja joilta he ovat saaneet vaikutteita. Teknisen ja musiikillisen valmiuden sekä kokemuksen kasvaessa he ovat irtautuneet esikuvistaan ja luoneet oman persoonallisen ilmaisutyylinsä. Conrad Herwig perehtyi 10 vuotia Carl Fontanan ja Frank Rosolinon soittotyyliin ja osaa nuotilleen lukuisia Fontanan teknisesti vaikeita sooloja. Hän on istunut tunteja ja tunteja kuunnellen ja kirjoittaen levyiltä Fontanan soittoa ja sisäistynyt siihen. Nyt Conrad kertoi olevansa kypsä irtaantumaan esikuvastaan ja etenemään soitossaan omaan suuntaansa.

Älä anna mestareiden teknisen taituruuden häikäistä ja lannistaa itseäsi. Analysoi esikuvasi soittoa pala palalta ja yritä nähdä tekniikan taakse, mikä on soiton sanoma. Esimerkiksi ilmiömäisen soittotekniikan ja -tyylin omaavan Frank Rosolinon tunnusfraasi on nuotinnettuna ja hitaasti soitettuna varsin yksinkertainen:

Konstikas soitettava fraasista tulee vasta, kun metronomilukemat ovat päälle 200 ja fraasi pitäisi saada balanssissa ja irtonaisesti ulos. Tämä taasen, lohdullista kyllä, on harjoittelusta eikä ymmärryksestä kiinni.

Luultavasti jokainen hyötyisi, jos maamme jazzpasunistikaarti entistä innokkaammin vaihtaisi itsekullekin kertynyttä soolo- ja levymateriaalia sekä kävisi yhteisen kiinnostuksen ympäriltä entistä aktiivisempaa keskustelua. Maamme markkinoiden pienuudesta johtuen jazzpasunistien levyjä on rajallisesti kaupallisessa jakelussa ja näin ollen lähes ainoa tapa saattaa materiaalia laajaan ja erityisesti nuorempien pasunistien tietoisuuteen on levyjen ja nauhojen lainaus. Kirjoitetusta materiaalista Dave Bakerin jazzpasunistien sooloja sisältävä kirja " Jazz Styles & Analysis: TROMBONE " on edelleenkin johtava lähdeopus ja tulisi kuulua jokaisen kirjastoon.

Harjoittele säännöllisesti. monipuolisesti ja paljon!

On hyödyllisempää harjoitella 1 tunti jokaisena päivänä kuin 7 tuntia kerran viikossa. Harjoittelun ydin on säännöllisyys ja systemaattisuus. Conrad Herwig muisteli, että viimeisen kymmenen vuoden aikana hän oli ehkä jättänyt harjoittelematta neljänä päivänä. Klassisen pasuunansoiton virtuoosi Christian Lindberg kertoi eräässä haastattelussa, että hän on tehnyt saman lämmittelyharjoituksen jokaisena päivänä viimeisen kuuden vuoden aikana ja hän harjoittelee 4 tuntia päivässä jakaen harjoituksensa 10 jaksoon. Conradin neuvomasta päivittäisestä harjoitteluohjelmasta ei selviä kymmenessä minuutissa, joskaan siihen ei myöskään tarvita Lindbergin neljän tunnin harjoitteluaikaa. Päivittäisen harjoittelun kesto jää riippuvaiseksi siitä, paljonko itsekullakin on aikaa käytettävänään ja kuinka kaikenkattavasti harjoitukset käy läpi. Toisaalta harjoittelun voi jakaa osiin ja suorittaa ne erillisinä osina päivän kuluessa.

Conrad Herwigin harjoitteluohjelma on seuraava:

1. Aloita harjoittelemalla suukappaleella (Buzzing)

Buzzing (engl. verbi to buzz= surista, päristä ) on yleisesti kansainvälisesti käytetty sanonta kuvaamaan äänenmuodostusta ilman torvea joko suukappaleen kanssa tai ilman sitä. Buzzing auttaa kontrolloimaan äänenmuodostusta, sekä ilmavirran suuntaamista suukappaleen keskelle. Tavoitteena on, että suukappaleella aikaansaatu sävelkorkeus on sama kuin otettaessa ääni pasuunan kanssa. Conrad suositteli seuraavia buzzing - harjoituksia:

a. Suukappaleella ilman pasuunaa:

b. Seuraava harjoitus on tarkoitus soittaa ottaen ääni ensin pasuunalla ja sitten irrottaen pasuuna suukappaleesta jatkaen näin äänen soittamista suukappaleella ja jälleen viimeisessä tahdissa yhdistäen pasuuna suukappaleeseen. Kaikki yhdellä hengityksellä tempon ollessa = 60.

Suukappaleella harjoittelu edesauttaa ansatsin muodostuksen lisäksi kontrolloimaan puhtautta. Jos mahdollista, buzzing - harjoituksia on syytä tehdä myös pianon kanssa. Suukappaleella harjoittelun hyvä puoli on myös , että se onnistuu tilanteissa, joissa pasuunalla ei ole mahdollista soittaa, ja näin ollen se lisää harjoittelumahdollisuuksia.

2. Pitkät äänet

Buzzing-harjoituksen jälkeen ovat vuorossa pitkät äänet.

Ja sama ylhäältä alas. Jokainen ääni soitetaan yhdellä hengityksellä ja niin pitkäksi kuin mahdollista.

3. Legato-harjoitus

Seuraavan on vuorossa legato-harjoitus. Rauhallisessa tempossa pitkiä kaaria1 äänenmuodostusta ja puhtautta tarkkaillen. Esimerkiksi sopivia harjoituksia löytyy runsaasti harjoituskirjoista. Myös hitaat kansanlaulut ja laulelmat ovat sopivaa legato-harjoitusmateriaalia. Pasuunaklinikassa Conrad soitti seuraavan harjoituksen vain seitsemättä vetoa käyttäen:

Harjoitus auttaa samalla saamaan "auki" harvemmin käytetyt 7-vedon äänet ja edesauttaa saamaan ne soimaan kuten vastaavat perusvedon äänet.

4. Intervalliharjoitus

Perinteinen intervalliharjoitus (arpeggio) kuuluu lähes jokaisen pasunistin harjoitusohjelmaan. Näin myös Conrad Herwigin.

Harjoitus tulee soittaa kaikista seitsemästä vedosta ja erilaisilla muunnelmilla. Lähes kaikki tunnetut pasuunaharjoituskirjat sisältävät runsaasti arpeggio-harjoituksia. Eräs kaikkein kattavimmista on Ernst Gaetken "Tägliche Zungen- und Lippenöbungen För Posaune" ("Päivittäisiä kieli- ja huuliharjoituksia pasuunalle"). Gaetke on kirjoittanut harjoituskirjansa vuonna 1927. Vaikka pasuunan soittotekniikka ja -tyyli ovat runsaan 60 vuoden aikana suuresti muuttuneet, on tiettyjen perusvalmiuksien harjoittelun tarve pysynyt muuttumattomana. Arpeggiot ovat yksi näistä.

5. Asteikot

Hallitse asteikot! Et voi saavuttaa sulavaa jazz-soittotyyliä, ellet pysty soittamaan asteikkoja automaattisesti ja oikeisiin yhteyksiin liittäen. Harjoittele niitä mahdollisimman monipuolisesti ja eri kuvioita ja tempoja käyttäen. Keskustele asteikoista ja niiden käyttömahdollisuuksista soittajaystäviesi kanssa ja vaihda ideoita. Yleisesti ottaen saksofonistit sekä tuntevat asteikot ja käyttävät niitä pasunisteja yleisemmin, joten keskustelu "skaaloista" heidän kanssaan saattaa osoittautua antoisaksi. Sillä, että saksofoni on erilainen soitin kuin pasuuna ei ole suurempaa merkitystä. Asteikkojen soitossa on pohjimmiltaan kyse ymmärryksestä, tiedosta ja taidosta, ei niinkään vedoista tai sormien asennoista.

Liitteenä joitain esimerkkejä:

Harjoitellessasi asteikkoja, kuuntele niiden sävyjä ja soita niitä erilaisilla tempoilla ja kuvioilla. Tiedä mihin sointuihin ja sointu- yhdistelmiin harjoittelemasi asteikot kuuluvat.

Luonnollisesti on hallittava myös sointujen soitto mitä erilaisimmilla kuvioilla. Seuraavassa yksinkertainen kvinttiympyräharjoitus:

6. Soita harjoituksesi lopuksi balladi

Valitse mieleisesi balladi jazz-standardien joukosta. Harjoittele se läpikotaisin ja ulkoa. Perehdy kappaleen sointurakenteeseen ja harjoittele teema muunnellen sitä musikaalisen makusi ja näkemyksesi mukaan. Bassopasunisti George Roberts suosittelee jopa opettelemaan sävelmän sanat, jotta soittaja pystyy tehokkaasti tulkitsemaan melodian.

Ole valmis esittämään balladi soolokappaleenasi. On parempi osata yksi kappale hyvin, kuin kymmenen huonosti. Älä epäröi esittää soolotulkintoja. Soittamaan oppii vain soittamalla. On syytä muistaa, että myös virheet ja epäonnistumiset ovat luonnollinen osa kehitystä. Jokainen on käynyt ne lävitse. Näin myös jazzin mestari Charlie Parker, joka uransa alkuaikoina Kansas Cityssä naurettiin ulos soittolavalta.

Lainaan tässä yhteydessä erästä toista huippupasunistia Jiggs Whighamia, joka opettaa lähestymään soolokappaletta ja improvisoimaan sen seuraavalla tavalla. Hän kutsuu metodia nimellä "Seven Steps to Heaven11 eli "Seitsemän askelta taivaaseen"

Askeleet ovat:

1. Tutustu kappaleeseen ja opettele melodia ulkoa.
2. Opettele kappaleen rakenne. Onko se esim. A-A-B-A vai blues-rakenne?
3. Opettele kappaleen sointukäännökset ja miten ne ovat suhteessa toisiinsa. Soita niitä uudelleen ja uudelleen hitaasti käyttäen skaaloja ja sointurakenteita.
4. Aloita improvisointi sävelmän sointukäännöksestä käyttäen yksinkertaista rytmikuviota. Käytä samaa 3-5 nuotin kuviota jokaisessa sointukäännöksessä läpi koko kappaleen.
5. Seuraavaksi yritä soittaa pidempilinjaisia kuvioita. Käytä kahdeksasosia ja trioleja aikaansaadaksesi vaihtelua ja jännitettä. Yritä pitää linjat juoksevina.
6. Aikaansaadaksesi vastakohtia riko juoksutuksen linja pitkillä äänillä ja tauoilla (oikein ajoitettu tauko soolossa on myös soittoa). Käytä pasuunan lukemattomia äänenväritysmahdollisuuksia.
7. Liitä tulkintaasi myös tuplatempofraaseja ja tuplatempotunnelmaa.

Tämän lisäksi Jiggs Whigham kehoittaa soittamaan svengaavasti. Jiggs on julkaissut improvisointioppaan edellä mainitulla nimellä, mikäli lukijaa kiinnostaa tutustua metodiin tarkemmin.

Conrad korosti harjoitteluohjelmansa päätteeksi sitä, että harjoittelun tulee olla säännöllistä, päivittäistä, systemaattista, koko pasuunan rekisterin kattavaa ja valtaosin metronomin kanssa tapahtuvaa. Mikäli harjoittelet oikein ja kärsivällisesti, kehityt varmasti. Nauhoita harjoitteluasi aika ajoin. Se helpottaa seuraamaan kehitystäsi ja toisaalta tuo esiin alueita, jotka kaipaavat erityistä huomiota harjoittelussasi.

7. Deidl. diidl. daidl. doudl. duudl

Varsinaisen päivittäisen harjoitteluohjelman lisäksi Conrad käytti klinikassaan runsaasti aikaa havainnollistaakseen miten ns. Doodle-kielitys toimii ja miten sitä tulee harjoitella. Pasuunaa on perinteisesti pidetty teknisesti rajoittuneena ja hankalana soittimena. Dixieland ja New Orleans-musiikissa pasuuna oli tukisoitin ja trumpetti ja klarinetti hoitivat teknisesti vaikeat osuudet. Isojen orkestereiden kaudella pasunistien soolokappaleet olivat usein melodisia tunnelmapaloja tyyliin "l'm Getting Sentimental Over You".

Jazzmusiikin kehittyminen pystysuorasta ( vertikaalinen ) sointuajattelusta vaakasuoraan ( horisontaalinen > suuntaan on tuonut soolotyöskentelyyn asteikkojen hyväksikäytön ja asettanut samalla uudenlaiset tekniset haasteet pasuunan soittajille. Voidaan todeta, että pasuunan soitto on asteikkojen soiton myötä astunut askeleen saksofonin soiton suuntaan. Tämä on ehkä suurin jazz-pasuunan soitossa tapahtunut muutos viime vuosikymmeninä.

Muutoksen keskeiset osat ovat:

1. Yläsävelsarjojen hyväksikäyttö ( overtone series )
2. Apuvedot
3. Doodle-kielitys

Doodle-kielityksen hallitseminen moninkertaistaa tekniikan ja tuo pasuunan samalle viivalle minkä tahansa teknisesti helpommin hallittavan instrumentin kanssa. Varmemmaksi vakuudeksi Conrad soitti kipakassa tempossa John Coltranen "Giant Steps"in teemoineen ja Coltranen sooloineen.

Doodle-kielityksestä saa parhaan kuvan, kun joku henkilökohtaisesti sekä näyttää että opastaa asiassa. Aihe olisi sinänsä oman klinikan arvoinen ja sen tulisi kuulua nuorten pasunistien alkeiskoulutukseen. Asian opetteleminen vanhemmalla iällä kaikkine pinttyneine tottumuksineen on aikaa vievää ja työlästä, joskaan ei mahdotonta.

Conradin johdatus aiheeseen kulkee seuraavien äänteiden kautta:

Engl. vokaalit : a, e, i, 0, u
äännetään: ei, ii, ai, ou, uu

Nämä äänteet yhdistettynä sanoiksi:

Deidl. diidl, daidl. doudl. duudl. kuvaavat miten ja missä asennossa kielen tulee olla ja liikkua. Tätä sana-muodostelmaa toistetaan ilman pasuunaa aluksi hitaasti ja vähitellen tempoa nostaen. Kielitystä tulee harjoitella paljon , jotta saa sen toimimaan refleksin omaisesti. Conrad kertoi harjoitelleensa sitä kaikkialla, missä mahdollista, kävellessä, busseissa, matkustaessaan lentokoneessa jne.

Triolikielitys on vastaavasti:

Edellä esitetyt sana-muodostelmat saa ilman pasuunaa kulkemaan kohtuullisella harjoittelulla. Pasuunan kanssa asia on mutkikkaampi. Juuri tässä vaiheessa olisi avuksi, jos joku asian osaava neuvoisi ja opastaisi aloituskynnyksen yli, joka on melkoisen korkea. Doodle-kielityksen hallitseminen tuo soittoon aivan uuden teknisen ulottuvuuden ja sen vaatima työ on vaivan arvoinen.

Apuvedot

Pasuunaklinikkansa lopuksi Conrad Herwig vielä korosti apuvetojen tärkeyttä ja sitä, että ne tulee saada säännöllisellä harjoittelulla auki. Lienee syytä muistaa, että 5Trombonists do It in Seven Positions5. Pienenä esimerkkinä Conrad soitti Thelonius Monkin kappaleen 'Well You Need'nt". (Nuottiviivaston yllä perinteiset vedot, alla apuvedot.)

Conrad Herwigin pasuunaklinikka sisälsi mielenkiintoisia uusia asioita ja antoi vahvistusta vanhoille totuuksille. Päällimmäiseksi tunteeksi Conradia seuratessa jäi, että hän on tehnyt kotiläksynsä hyvin. Ilmiömäinen soittotekniikka on pitkän ja päämäärätietoisen harjoittelun tulosta. Musikaalisuus ja luontaiset avut saattavat viedä pitkälle, mutta huipulle noustaan vain kovan harjoittelun avulla.

Terveisin

Pekka Leander

Conrad Herwigin soittoon voi tutustua myös seuraavilla levyillä:

"With Every Breath" / Conrad Herwig
SB-2034 Sea Breeze Record Company

"Them Bones" / "You Asked For It"
Conrad Herwig ja kuusi muuta pasunistia
JSS-81-101 January Music

Improvisointia ja teoriaa voi lähestyä myös kirjojen välityksellä:

Kaj Backlund : Improvisointi Pop/jazzmusiikissa / FAZER

Sten Ingelt: Pop och jazzharmonik / Reuter&Reuter Förlag

(Molempia kirjoja saatavana Musiikki-Fazerilta, jossa on nykyisin myös hyvät valikoimat erilaisia "real-bookeja" jazz-standardien opiskelua varten.)