Tiedottajan sivu

Hyvää joulun odotusta kaikille. Kädessäsi on nyt vuoden viimeinen SUPATUUTTISET. Seuraavan kerran lehti ilmestyy ennen Lahden vaskiviikonloppua, joka pidetään 25.-28.3.1999. Sinne sitten kaikki paikalle, mutta jo ennen tuota viikonlopppua kannattaa vaivautua Lahteen Tuubajoulun merkeissä, nyt siis jo toista kertaa.

Seuraavan lehden dead line olkoon 20.2.1999.

T:Minna

Sisällys:

• Tiedottajan sivu

• Pasuunoita Turun tuomiokirkossa 1600-luvulla

• Erään pasunistin Tuba Mirum

• Aikuinen uuden oppijana

• Brass it off- suu messingille

• Jukka Myllyksen levy saanut laajaa huomiota

• Venetsialaista musiikkielämää

• Tuubajoulu Helsingissä meni- seuraavaksi Lahteen

• Uusia tuubasävellyksiä tulossa

• Supatuksen syyskokouksessa valittiin uusia jäseniä hallitukseen

Tämän numeron teossa mukana olivat seuraavat henkilöt: Anna-Maija Laiho, Vesa Lehtinen, Harri Lidsle, Pekka Särkiö, Helena Laukka-Sinisalo

Päätoimittaja: Minna Kajander puh. (040) 55 00 783

Pasuunoita Turun tuomiokirkossa 1600-luvulla

Kiinnostus romantiikan aikaa edeltävään ns. vanhaan musiikkiin ja perioidisoittimiin on herättänyt uudenlaista mielenkiintoa myös vanhaa kirkkomusiikkia kohtaan. Mitä arkistolähteet kertovat Turun ja sen katedraalin musiikkielämästä?

Aiheen tähän artikkeliin antoi lukuhetki Turun tuomiokirkon 1600-luvun tilikirjojen (1634-36, 1654-1700) parissa, jotka R. Hausen on toimittanut vuonna 1901. (Utrag ur Åbo Domkyrkans Räksenskaper 1634-1700). Kirjoihin on viety kaiken muun rahanmenon lisäksi niitä kuluja, joita on koitunut muusikkojen palkoista sekä soittimien hankinnasta ja korjauksesta. Erityisesti huomiotani kiinnittivät ne kirjaukset, jotka koskevat tuomiokirkon pasunisteja ja heidän instrumenttejaan.

Luomme ensin silmäyksen Turun varhaisempaan musiikkihistoriaan, sillä Turussa oli esiintynyt vaskipuhaltajia jo 1500-luvulta lähtien. Juhanan nimittäminen Suomen herttuaksi vuonna 1556 merkitsi hovimusiikin tuloa Turkuun. Matkalleen Viipuriin vuonna 1556 Juhana-herttua otti mukaansa muiden muassa trumpetistit Jören van Heydenin sekä Simon Trompeteren ja lyömäsoittaja Hendrich Puchenslageren. vuosien 1559-60 aikana perustettiin Turun linnaan uusi soitinyhtye hovitrumpetisti Hans Kerckhoffin johdolla.

Juhana joutui riitoihin veljensä Erik XIV kanssa, joka valloitti Turun linnan 1563. Juhanan hovi siirrettiin pois Turusta ja trumpettikaartin johtaja Blasius Fischer otti Tukholmassa vastaan käytetyt soittimet. Erilaisten huilujen lisäksi luovutettujen soittimien joukossa mainitaan:

"---
Ett Foder med en quart passun
Twå ters bassuner
Füre secund passuner
En sincke
Sex parter discante böcker
Anderton trumpeter"

Juhanalla oli siis Turun linnassa mm. yksi bassopasuuna, kaksi tenoripasuunaa, neljä alttopasuunaa ja yksi sinkki. Tällä kokoonpanolla oli jo mahdollista esittää kaksoiskuoroteoksia.

1600-luvun alussa otettiin käyttöön venetsialaistyyppinen monikuoroisuus, jolloin vokaalikuorojen rinnalle tulivat instrumentaalikuorot. Tämä uusi tyyli merkitsi haastetta myös kouluopetukselle, joka oli keskittynyt aiemmin lähinnä lauluun. Koulujen ohjelmaan sisällytettiin tästä lähtien myös soitinten, kuten krumhornin, skalmeijan, dulcianin, sinkin ja pasuunan opetus. Koulujen instrumentalistit olivat yhteistyössä kaupungin urkurien ja muusikkojen kanssa.

Turun katedraalikoulu muuttui vuonna 1630 kimnaasiksi. Samoihin aikoihin koulussa alkoi soitonopetus, jota varten hankittiin soittimia. Vuosikymmen myöhemmin, vuonna 1640 kimnaasi organisoitiin Turun akatemiaksi.

Turun koulun tunnetuin director cantus Johannes Salmenius tuli Akatemiaan vuonna 1662. Hän puolusti koulun soitinhankintoja ja pyrki saamaan muutamalle kirkossa laulaneelle opiskelijalle stipendin. Salmeniuksen musiikkiryhmässä oli vuonna 1668 seitsemän opiskelijaa ja vuonna 1672 neljä opiskelijaa. Näitä ylioppilaita tarvittiin koulupoikien ja instrumentalistien rinnalle esitettäessä monikuoroisia teoksia, kuten Bodenschatzin ja Hammerschmidtin sävellyksiä. kaupungin musiikkielämän perustan muodostivat kuitenkin urkurit ja kaupunginmuusikot.

Tuomiokirkon urkureiden Michael Nachtgallin (1647-1662) ja Johann Caspar Schultzin (1664-1679) aikana Turussa vaikuttivat ainakin muusikkoveljekset Jacob ja Philipp Wein, jotka saapuivat Saksasta vuonna 1659. Samana vuonna tuomiokirkon tileissä mainitaan palkansaajien joukossa "Musicanten Jacobus", jolle maksettiin 10 tynnyriä ohria. Ehkä kyse on juuri Jacob Weinistä, vaikka varmuus tästä jää puuttumaan.

Turun tuomiokirkon tilikirjoissa on muutamia merkintöjä, jotka viittaavat siihen, että kirkkomusiikkia pyrittiin rikastamaan ja tuomaan urkujen rinnalle ainakin jossain määrin myös muita soittimia. Tilikirjoista käy ilmi, että herra Jacobus Libeck opetti vuonna 1675 Turun koulun kahta teiniä pasuunan soitossa:"Bekom dominus Jacobus Libeck, som informerade twenne dieknar på basun, -50dlr."

Vuotta ennen Jacobus Libeckin toimintaa pasuunan opettajana hankittiin tuomiokirkolle kaksi pasuunaa. Välittäjänä soitinhankinnassa toimi kauppias Joachim Wittfoot, joka myi tilikirjojen mukaan tuomiokirkolle vuoden 1674 syyskuussa kvartti- ja tenoripasuunan joista maksettiin 152 taalaria.

Kvartti- eli bassopasuuna oli epäkunnossa ja se korjattiin maaliskuussa 1675. Kultaseppä juotti kiinni pasuunan kahvan ja seppä oikaisi pasuunan luistin. "23 Martij. (1675) Gullsmeden lödat fast skafet på quartbasunen - 1 dlr 16 öre. 24 Dito. Bekom smeden, som beslogh quartbasunens leden, -3 dlr." Soittimien epäkuntoisuus saattaa viitata siihen, että kauppias Wittfoot oli ostanut kyseiset pasuunat käytettyinä. Arvailujen varaan jää, olivatko kyseiset pasuunat nürnbergiläisten mestareiden rakentamia.

Jacobus Libeckin jälkeen tuomiokirkossa vaikutti toinen pasunisti, ylioppilas Marcus Gronovius, mahdollisesti toinen niistä teineistä, jotka olivat saaneet opetusta Libeckiltä. Tämä ensimmäinen nimeltä mainittu suomalainen pasunisti (?) sai vuonna 1679 pasunistin palkkaa yhteensä 32 taalaria[***]. Gronovius toimi myös soitonopettajana Turun koulussa, missä hän opetti kahta poikaaa pasuunan soitossa ja sai tästä hyvästä syksyllä 1679 palkkaa 18 taalaria: "November 5. Bekom tubanisten Marcus Gronovius, som informerar twenw dieknar j scholan på bassun, - 18 dlr."

Vuoden 1681 tuhoisan kirkonpalon jälkeen ei tilikirjoissa mainita urkujen lisäksi muita soittimista tai niiden opetuksesta enne vuotta 1688. Tuona vuonna nimeltä mainitsematon muusikko opetti joillekin koulupojille pasuunan soittoa "hyödyksi seurakunnalle".2 Perustelu soitonopetuksen seurakunnallisesta hyödyllisyydesä antaa ymmärtää, että pasuunan soitossa kouliintuneet pojat soittivat jumalanpalveluksissa.

Edellisten pasunistien lisäksi mainitaan muista tuomiokirkossa toimineista instrumentalisteista. Näihin kuuluu Gottfried Schröder, joka sai vuonna 1693 piispalta sitpendin "hänen ahkerasta palveluksestaan musiikin hyväksi tuomiokirkossa". Tilikirjan seuraava merkintä selventää sitä, kuinka Gottfried Schröder oli palvellut tuomiokirkkoa musiikillisesti. Schröderille maksettiin pienehkö korvaus "rööreistä", kaksoislehdykkäsuuhisista, joita hän oli valmistanut kirkon dulcianin, fagotin kaltaiseen varhaisempaan soittimeen. On todennäköistä, että Schröder on itse myös soittanut dulciania jumalanpalveluksissa. Tämä tuomiokirkon dulcian mainitaan jo vuonna 1655 laaditussa inventaarissa, viimeisenä luetelluista esineistä. Inventaarin mukaan soitinta säilytettiin rautahelaisessa laatikossa.

Turussa vuosina 1663-64 avioliittoon vihittyjen luettelossa mainitaan trumpetistit Gabriel Höök (feldtrumpetare) sekä Matz Carollius (trompetare). kun trumpetin ja sinkin puhallustekniikat muistuttivat toisiaan, voimme jajtella, että Turun tuomiokirkossa on soittanut 1600-luvun jälkipuolella puhallinyhtye, johon ovat kuuluneet esimerkiksi seuraavat soittimet: sinkki (tai trumpetti) alttopasuuna (tai dulcian) tenoripasuuna ja bassopasuuna sekä basso continuo (urut ja dulcian). Muusikot soittivat jumalanpalveluksissa näitä instrumentteja omalta "muusikkojen lehteriltään" (musicantz lächtaren), josta myös mainitaan Turun tuomiokirkon tilikirjassa.

teologian tohtori
Pekka Särkiö

Patrik Möller etsii ja tarvitsee kipeästi vanhoja Supatus-lehtiä. Jos nurkissasi lojuu vanhoja numeroita lainaa ne hänelle! Soita ainakin: (06) 312 76 48

Erään pasunistin Tuba mirum

Mozart sävelsi "Requieminsä" vähän ennen kuolemaansa 1791. Keskeneräiseksi jääneestä teoksesta tehdyille editioille oli kaikille yhteistä kolmannen osan, "Tuba mirummin" aloittava tenoripasuunasoolo, jonka Mozart ehti merkitä alkuperäisiin luonnoksiin.

Pasuunan obligaatolle muodostaa kivijalan bassolaulaja. Hän laulaa ihmeellisestä pasuunasta, joka soi hautaholveissa ja kutsuu kaikki valtaistuimen äärelle. Taustalla sykkii rytmi, joka kuitenkin antaa hämmästyttävästi tilaa solistien keskinäiseen fraseeraukseen. Laulajan ja pasunistin pitkät äänet ja liikkuvat asiat vuorottelevat ja tuovat musiikkiin rauhaa. Sama vaikutus on fermaattitauolla, jonka toimivuudesta ovat molemmat solistit vastuussa; bassolaulaja viestittää fraasinsa lopetuksella fermaatin keston ja pasunistin tehtävänä on seuraavan asian aloitus.

Dueton loputtua esittäytyvät vuorotellen tenori, altto ja sopraano ja loppua kohden musiikin ilme muuttuu yhä kirkkaammaksi. Tuba mirum on kuin melkein kuin toisesta maailmasta jo senkin seikan perusteella, että se kuvaa tuomiopäivää lempeästi, kun juuri edellisessä osassa on laulettu pahuudesta ja kärsimyksestä.

Ilmestyskirjan tuomiota julistava instrumentti on italian kielessä tulkittu trumpetiksi ja saksan kielessä pasuunaksi. Kuitenkin Mozart valitsi soolosoittimeksi juuri pasuunan, eikä tämä varmasti ole tapahtunut vain kielellisten yksityiskohtien takia, sillä Mozart kuuli musiikkinsa mielessään. Hän haastoi pasunistin etsimään soinnin, jonka hän kuuli lukiessaan säkeitä ihmeellisestä pasuunasta.

Anna-Maija Laiho

Aikuinen uuden oppijana osa 1

Minäkuvassa tuubaa

"Äiti, sä et ikinä tee mitään kivaa. Sä vain kirjotat... Tekisit joskus jotain kivaa..."
"Mitä kivaa se vois tehdä?" velipoika kysäisee ruokapöydän toiselta puolelta.
"No vaikka soittais jotain..." tytär ehättää keksimään.
"Joo se olis kyllä vitsi. Mitä se vois soittaa?
Mikä olis isoin vitsi?" poika pohtii.
"No että se soittais tuubaa..." molemmat nauravat.

Murrosikäiset katsovat maailmaa uudistavin silmin. Tätini maalasi harmaan kotimökkinsä ikkunapielet valkoisiksi. Itse maalasin samalla värillä vanhempieni huonekalut. Omat lapseni uusintavat äitiään.

Opetan työkseni muuttumisen, uusiutumisen ja oppimisen asioita. Sanon, että itsestä kannattaa aloittaa.

Syksyn keskustelusta kuluu aikaa jouluun. Tytär palaa koulusta:
"Sanoin musiikkiopiston rehtorille, että meidän äiti rupeaa soittamaan tuubaa."
"Mitä se sano?" kysyn.
"Sano, että sehän on sitten Helin ongelma."
"Jaa." vastaan ja jään ihmettelemään, eikö sen kummemmin reagoinut.

Vaihdamme autoa joulun jälkeen.
"Ai teillä on isompi auto. Tommoisen minäkin haluaisin." juttelee joku tyttären opettajista.
"Joo piti hankkia isompi, kun äiti rupeaa soittamaan tuubaa."

Tuubasta tulee talven vitsi, mutta myös kesä tulee. Kesällä on aikaa. Kesä on mahdollisuuksia, unelmia ja tekemättömien tekemistä varten.

"Teenkö minä nyt mitään kivaa?" kyselen itseltäni ja ryhdyn miettimään, mitä ´kiva´ minulle tarkoittaa. Kouluttamista ja kirjoittamista. Huomaan, että työksi ja ansaitsemisen keinoksi muuttunut kiva on ollut ahne. Se on syönyt muun mukavan elinmahdollisuudet. Muuta kivaa ei ole.
Mietin uuden kivan olemusta elämässäni ja kuinka ollakaan, ainoana asiana tulee mieleen - tuuba.

Hämminkitilanteessa ihminen tottelee suoraa suggestiota. Talvi on tuonut tuubaa.

Eero lupaa pitää ensimmäisen oppitunnin. Etsin tukea pianosta. Ensimmäinen läksy on, ettei saa pyörtyä, toinen essän löytäminen.

"Jos kaksi viikkoa saa yhtä nuottia harjoitella, niin kai minäkin vielä jotakin soittamaan oppisin." huomaa kohta kahdeksankymppinen äitini.

Mutta hänhän onkin musikaalinen. Toisin kuin minä.

Koira järkyttyy, kun perheen ainoa aikuinen rupeaa pitelemään huokailevaa tuubaa sylissään.

"Oliks se sama?" kyselen lapsilta, kun oma korva ei tunnista.
"Äänenä hyvä, mutta liian korkea." tytär tarkentaa.

Pianon koskettimilla on kupillinen lihapaloja. Aina kun puhallan essän oikein, koira saa makupalan. Katsotaan kumpi erottaa ensin, koira vai emäntä. - Samalla lihapalat tasoittavat koiran järkytyksen.

Jokaisella ihmisellä on käsitys omasta itsestään, omista taidoista, mahdollisuuksista ja rajoituksista. Meillä on myös käsitys siitä, mitä voimme ja emme voi oppia.

Minäkuva voi olla kohdallinen, mutta se voi olla myös paikkansa pitämätön, vanhentuneisiin ja vääriin päätöksiin perustuva. Kuitenkin se määrittelee sen mitä elämässä ylipäätään huomaamme ja havaitsemme, mihin ryhdymme ja uskaltaudumme, mikä tulee mahdolliseksi.

Mielikuva omasta itsestä on suhteellisen pysyvä asia. Rakennamme itsemme ja elämämme sen ympärille. Aluksi opimme itsemme. Sitten totumme oppimaamme. Eikä se, mitä minäkuvanamme pidämme aina ole kohdallista. Elämä koulii, muuttaa, opettaa taitoja ja opettaa oppimista, mutta minäkuvamme pysyy. Se on sitä ydintä, josta aamulla herätessämme tiedämme, mistä kohdin ja millä tavoin elämää tänään on jatkettava, jotta se olisi sen saman ihmisen elämää kuin eilen ja toissapäivänä.

Tärkeimmät osat minäkuvastamme rakennamme varhaislapsuudessa. Päätämme itsemme: "Olen tätä, mutta en ole tuota." Sittemmin elämässä seuraamme päätöksiämme, haemme ja löydämme niille perusteluja.
Kuitenkin, kaiken alun ja pohjan olemme rakentaneet silloin, kun vielä olimme täysin riippuvaisia ympäristöstämme. Emme päättäneet itseksemme sitä, mikä olisi ollut totta ja mahdollista, vaan sen, millä siinä ympäristössä niiden ihmisten kanssa niissä tilanteissa silloin parhaiten pärjäsimme.

Minun päätökseni oli epämusikaalisuus. Koulun lauluarvosanat tietysti osoittivat sen oikeaksi. Kerrallinen yhdeksikkö oli outo lipsahdus, käsittämätön kummajainen. Mahdottomuus siksi, että suku on epämusikaalinen. Muusikot suvussa merkityksettömiä poikkeuksia.
"Äiti kuule, älä myykään noita meidän pieneksi jääneitä viuluja. Ne voi olla sitten kivoja, kun meistä on tullut kuuluisia muusikoita." arvelee ala-asteita käyvä poikani.

Epämusikaalisessa kodissa lahjonta, kiristys, pakotus ja puijaaminen olleet lasten musiikkiharrastusten kannustimia. Nyt tuo kaveri kuitenkin näkee itsensä aikuisena soittamassa. Musiikki on mukana hänen tulevaisuuden mielikuvissaan omasta itsestään. Iloitsen hänen puolestaan. - Esimerkiksi urheilija, joka ei pysty kuvittelemaan itseään voittajana, ei myöskään voita.
Pelkkä kuvittelu ei kuitenkaan voittamiseen riitä. Lisäksi tarvitsemme taitoja, ohjausta ja sinnikkyyttä.

Tiesitkö muuten, että musikaalisuus periytyy lapsilta vanhemmille?

Aikuinen ei hevin minäkuvaansa muuttele. Elämä menisi sekaisin. Niin monet päätökset menisivät uusiksi, niin monet puheet olisi pyörrettävä. Sitä ihminen luonnikkaimmin on, mitä on ennenkin ollut.

Yleensä muutumme vasta pakon edessä, haemme uusia, kokeilemattomia kuvia itsestämme, kun olemme vanhoilla joutuneet umpikujaan, kun työpaikka on menoillaan, vanha ammattitaito ei enää tuo leipää, puoliso pakkaa tavaransa tai oma terveys krenkkaa.

Toisinaan ympäristön ihmiset totuttavat vähitellen johonkin aivan uuteen ajatukseen, ennen kuvittelemattomaan, laittavat sinut ja minut tekemään mielikuvissamme jotakin mukavaa, kivaa ja hyödyllistä, jota emme koskaan olleet kuvitelleet tekevämme. Joskus ihan pilan päiten, vitsinä. Siinä sinä naureskelet itse mukana ja samalla totut ajatukseen, että minä soittamassa tuubaa... Olisihan se vitsi!

Lapset katsovat ajattelun ja tekemisen mallia ympäristönsä aikuisista. He pitävät mahdollisina, osaavat ja uskaltavat tehdä asioita, joita lähipiirin aikuiset tekevät.

"Arvaa muuten, mitä olin tekemässä?" kysäisee nyt naapurin keski-ikäistyvä äiti puhelimessa.
"No mitä?" ihmettelen.
"Soitan haitariläksyjä."
"Häh? Ethän sä..."
"No minähän sanoin, että jos sinä rupeat tuubaa soittamaan, niin minä aloitan haitarin. Nyt käyn tunneilla."
"Herranen aika, sanon ja kerron että Lahdessa Sari aikoi ruveta soittamaan saksofonia, jos minä kerran tuubaa. Onkohan se löytänyt opettajan? Täytyypä kysyä..."

Oletko muuten pohtinut, mitä kivaa et ole vielä koskaan edes ajatellut tekeväsi? Mikä mukava ei ole vielä ollut mukana minäkuvassasi? Mikä ei vielä ole ´sinua´?

Opettajana ja soittokaverina voit kokeilla mielikuvaharjoitusta: Kuvittele itsesi soittamassa tätä kappaletta hyvällä ilmalla, konserttisalissa, solistina. Katso, miten mukavaa ja nautittavaa soittosi on. Kuuntele, miten täyteläinen ja voimakas ääni... miten sujuvasti ja luonnikkaasti... Nauti mielikuvastasi, soitostasi ja yleisön läsnäolosta... Ajattele, miten olet sen saanut sujumaan näin hyvin... Mitä olet tehnyt, että olet päässyt tuohon nautittavaan tulokseen? Mitä teit ensiksi? Entä sitten? Kuinka jatkoit? Mihin asioihin olet kiinnittänyt erityistä huomiota?

teksti: Hilkka Laukka-Sinisalo (KL, FM, NLP Master Practitioner)
vapaata uraa tekevä tietokirjoittaja,
työyhteisö- ja tiimiviestinnän kouluttaja, kahden muusikon äiti, orastava tuubisti

TUUBAJOULU
12.12.1998 klo 12.00 kokoontuvat lahtelaiset isot vasket luomaan joulumieltä kulutushysteriassa ryntäileville ihmisille. Paikka on TRIO-kauppakeskus.

Brass it off - Suu messingille

Mark Hermanin ohjaama vuonna 1997 valmistunut englantilaiselokuva kertoo pienestä kaivoskaupungista ja sen tapahtumista. Kaupungin sydän on hiilikaivos ja sen yhteydessä toimiva kaivosmiesten orkesteri.

Nyt on kuitenkin tilanne sellainen, että kaivos uhataan lakkauttaa ja soittokunta sen mukana. Lisää synkkiä pilviä taivaalle aiheuttaa orkesterin johtajan vakava keuhkosairaus. Valopilkku elämään saapuu Gloria- nimisen viehättävän flyygelitorven soittajan muodossa orkesteriin. Gloria valliottaa orkesterin miesten sydämet ja erityisesti trumpettia soittavan Andyn pään hän saa pyörälle. Gloria tosin työskentelee yhitössä, joka pyrkii lakkauttamaan kaivoksen ja aiheuttaa näin pahaa verta orkesterissa.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Herman kertoo ettei hänen elokuvansa ole komedia eikä tragedia eikä myöskään musikaali vaan kaikkea sitä ja vieläkin enemmän.

Pian siis katsomaan tätä Ruotsissa vuoden elokuvaksi mainittua filmiä. Mahdollisesti Lahden Vaskiviikonloppuna tämän elokuvan voi nähdä, sillä sitä yritetään saada tapahtuman yhdeksi vetonaulaksi!

Jukka Myllyksen levy saanut laajaa huomiota ja tunnustusta

Jukka Myllyksen (euphonium), Oulun kaupunginorkesterin, Hannu Hirvelän (piano) ja Aki Virtasen (percussiot) yhteistyönä syntynyt Finnish euphonium-levy on saanut ansaitsemaansa laajaa huomiota. Muun muassa Helsingin Sanomat ja Etelä-Suomen Sanomat ovat antaneet levystä loistavat arvostelut.

Finnish euphonium-levy sisältää Jukka Myllykselle omistettuja teoksia. Kaikkein kiehtovimpiin sävellyksiin mielestäni kuuluu Jukka Linkolan Euphonium concerto, joka on Lieksan Vaskiviikon tilaus vuodelta 1996. Juha T. Koskisen Destination on sävelletty saman organisaation tilauksesta kaksi vuotta aiemmin. Blue Gleam of Arctic Hysteria on Oliver Kohlenbergin teos, jonka Jukka Myllys itse on tilannut säveltäjältä.

Sitä mitä odottaa, sitä todennäköisesti tältä levyltä saa. Jo CD:tä kädessä pitäessään voi päätellä sen mitä todennäköisemmin sisältävän useita todella korkeita ääniä sekä monia mielettömän matalia säveliä ja kerrassaan lukemattomia ääniä niiden välissä. Eli siis virtuoositeettia. Mikäs sen paremmin sopisikaan virtuoosille. Lisäksi levy sisältää yllätyksen, mutta siitäpä en kerrokaan sen enempää!

Ostakaa pois kauppojen hyllyiltä!

Minna Kajander

Lahden Vaskiviikonloppu
25.-28.3.1998
Ohjelma tulossa pian. Lisätietoja antaa Harri Lidsle puh. (0400) 777 369.

Venetsialaista musiikkielämää renessanssin iltaruskosta klassismin aamun hämyyn

Huom! Tämä Esa Fagerholmin kirjoitus julkaistaan kokonaisuudessaan Supatuksen nettisivuilla www.musicfinland.com/brass.supatus

Esa Fageholm kirjoittaa elävästi Venetsiasta ja sen erityisasemasta Euroopassa. Venetsiaa hallitsi doge yhdessä hallituksen ja senaatin kanssa. Kaupunki kapinoi jopa Vatikaania vastaan ja oli muutenkin suvaitsevainen muun muassa uskonnon ja taiteen suhteen.

Venetsian musiikin keskus oli suuressa määrin San Marcon (Pyhän Markuksen) kirkko. Alussa kirkkoon palkataan muusikkoina vain urkureita, mutta vasta Giovanni Gabielin myötä muu soitinmusiikki alkoi varsinaisesti kukoistaa Venetsian alueella. Jo 1400 luvulla piffari-yhtyeet (trumpetteja, pasuunoita, sinkkejä, lyömäsoittimia ym.)olivat tärkeässä asemassa.

San Marcoon ensimmäinen vakituinen orkesteri perustettiin vuonna 1614. Se muutti muotoaan vuosien saatossa milloin mistäkin syystä. Eräässä vaiheessa paavinkin täytyi puuttua orkesterin kokoonpanoon. Paavi lakkautti orkesterista useita soittajien virkoja. Pasuuna katosi San Marcon orkesterista vuonna 1732.

Musiikin esittämiskäytännöt ja jumalanpalveluksien kaavat olivat tarkoin määritellyt. Kuorojen ja orkesterin sijoittautuminen ja koko vaihteli juhlapyhien mukaan.

Ei San Marco kuitenkaan ainoa kirkko Venetsiassa ollut. Muissa kirkoissa esitetystä musiikista on ainoastaan niukemmalti tietoa tarjolla. Lisäksi musiikkia esitettiin teattereissa (maailman ensimmäinen julkinen oopperatalo sijaitsee Venetsiassa), orpokodeissa ja lukuisissa kodeissa. Lisäksi järjestettiin valtiollisia konsertteja Dogen palatsissa tiettyinä tärkeinä juhlapäivinä, joista tärkeinpänä ehkä venetsian suojelupyhimyksen apostoli Markuksen päivä.

Referoitu Esa Fagerholmin tekstistä

Minna Kajander

Tuubajoulu Helsingissä meni -seuraavaksi kokoonnutaan Lahteen

Tuubajoulu 28.11.1998 kokosi Helsingin rautatieasemalle nelisenkymmentä matalan vaskisoittimen soittajaa. Komea joukko tuubisteja, baritonisteja ja pasunisteja soitti runsaslukuiselle yleisölle. Sekä yhteistyökumppanimme SPR ja yleisö toivoivat jatkoa tapahtumalle.

Nyt ensimmäistä kertaa järjestetyn tuubajoulun osallistujamäärä oli odotetun suuri. Ensi vuonna pitäisi tosin saada bassopasunistit mukaan, sillä nyt he loistivat poissaolollaan.

Tuubajoulu rikkoi uutiskynnyksen Huomenta Suomi- lähetyksessä tapahtumapäivän aamuna, jolloin Markku Ollila, Antti Hirvonen ja Samuli Koivuranta yhdessä allekirjoittaneen kanssa kävivät kukonlaulun aikaan soittamassa muutaman joululaulun suorassa lähetyksessä. Lisäksi ohjelmassa haastateltiin Petri Juutilaista. Sanomalehdissä olimme otsikoissa ainakin Ilta Sanomissa, Hesarin Nyt liittessä, Uutislehti 100:ssa ja Matkaan- lehdessä.

Järjestelyt sujuivat kohtalaisesti ja silloinkin kun joku mätti oli soittajien asenne kärsivällinen ja iloinen. Pikkujouluihin odotimme todellista yleisöryntöystä, mutta toisin kävi. Paikalle saapuivat vain innokkaimmat alan harrastajat. Vieraamme Kuopion Haapaniemen puhallinorkesterista jaksoivat pisimpään ihmetellä pientä osallistujamäärää ravintola Zetrorissa. Ilmeisesti joulukiireet painoivat päälle monella soittajalla.

Nyt on siis tilinteon aika ja työryhmän puolesta toivonkin nyt osallistujilta palautetta tapahtumasta. Tuubajoulu järjestetään myös ensi vuonna Helsingissä, mutta jo aikaisemminkin pääsee Tuubajoulun tunnelmiin, jos vain matkustaa Lahteen. 12.12. 1998 klo 12.00 Kauppakeskus TRIO-ssa soivat seuraavan kerran matalat vasket. Harjoitukset alkavat Kirkkokatu 5:ssä sijaitsevassa seurakuntakeskuksessa kello 9.30. Ilmoittaudu Harri Lidslelle puh. (0400) 777 369.

Tuubajoulu-työryhmän puolesta
Minna Kajander

Uusia Tuubasävellyksiä tulossa

Nomus (Nordisk Musikkomité) on myöntänyt SEK25 000 Askel Massonin tuubakonserton sävellystyötä varten. Samainen Nomus on aiemmin myöntänyt apurahan myös Jan Sandströmille, jonka tuubakonsertto valmistunee vuonna 2000.

SuPaTuksen syyskokouksessa valittiin uusia jäseniä hallitukseen.

Suomen Aarnio ja Pasuuna- ja Tuubaseuran puheenjohtaja Petri Aarnio ja varapuheenjohtaja Harri Lidsle jatkavat tehtävissään. Kansainvälisistä asioista vastaava Valtteri Malmivirta ja jäsen Jouni Auramo valittiin myöskin uudestaan hallitukseen. Uusina jäseninä hallituksessa ovat Markku Ollila ja Klaus Pylkkänen. Erkki Järvinen luopui yhdistyksen rahastonhoitajan tehtävistään ja hänen työnsä jakautuu jatkossa kahdelle henkilölle. Varainhoidosta huolehtii Anita Söderström ja jäsenrekisteriä ylläpitää Minna Kajander.

Yhdistyksen toiminta jatkuu entiseen tapaan. Jäsenmaksut pysyvät samana kuin tänäkin vuonna. Jäsenlehteä Supatuuttisia julkaistaan edelleenkin vähintään neljä kertaa vuodessa ja toimituksessa jatkavat päätoimittajan Minna Kajanderin kanssa Markku Joki, Anna-Maija Laiho, Juha Pisto, Patrik Möller, Heli Leppälä ja Vesa Lehtinen.

Lahden Vaskiviikonlopun tapahtumiin yhdistys osallistuu nyt keväällä, samoin helmikuun loppuun sijoittuville Sulasolin puhallinmusiikkipäiville. SuPaTus-päivät järjestetään ensi syksynä.

1 Gronovius sai 1.4.vuoden 1679 ensimmäisen palkkansa, 12 taalaria. "Aprills 1. bekom stud. Marcus Gronovius på sin tubanist löhn -12 dlr" Saman vuoden 1679 kesäkuussa maksettiin palkkaa vielä 5 taalaria "Junius 17. Studiosus Marcus Gronovius på sin tubanist löhn - dlr" Seuraavan vuoden huhtikuussa Gronoviukselle maksettiin loput edellisn vuoden pasunistin palkasta, 15 taalaria "Dito 9. Bekom tubanisten resten af sin 1670 åhrs löhn -15 dlr" Utdrag s. 48s.

2 "Dito 23 (Aprilis 1688). Bekom musicanten, som lärde någre scholgåssar blåsa på basun, församlingen till nytta, - 30 dlr" Utdrag s. 72.