Tiedottajan sivu

Kuuma kesä on vihdoinkin tullut. Kesän 1999 Supatuuttiset sisältää jälleen paljon lukemista kesän tapahtumista ja jo tapahtuneesta.

Tarkista osoitetarrasta oletko maksanut jäsenmaksusi. Unohduksia on tänä vuonna todella paljon.

T:Minna

Sisällys:

• Tiedottajan sivu

• Puheenjohtajan palsta

• Tuubajoulu tulee tuossa tuokiossa

• Lieksan Vaskiviikoilla luvassa tasokkaita konsertteja

• Tiedote

• Turvat kuntoon

• Tulevaisuuden pasuunamusiikki vastuullamme

• John Marcellus vieraili Lahdessa

• Päättötyö

Tämän numeron teossa mukana olivat seuraavat henkilöt: Anna-Maija Laiho, Tanja Tepsa, Petri Aarnio ja Lassi Ikäheimo

Päätoimittaja: Minna Kajander puh. (040) 55 00 783

Puheenjohtajan palsta:

SuPaTuS täyttää 15 vuotta!

Muistan sen kerran, kun Ylimäen Ekin kanssa kiipesimme Sibelius-Akatemian Töölönkadun uuden talon viidennen kerroksen auditorioon. Nuorista pasuunajolpeista (opiskelin ensimmäistä vuottani S-A:ssa) oli jännittävää, koska siellä alkoi Suomen Pasuuna- ja Tuubaseura ry:n perustamiskokous.

Vielä jännittävämpää oli, kun tutun opemme Hostikan Pepen lisäksi paikalla oli paljon kuuluisia suomalaisia pasunisteja ja tuubisteja, Juutilaisen Petri tietenkin vilkkaana ja innokaana homman pyörittäjänä. Kanervan Simolta kuului asiallisia kommentteja, Oiva "Pukki" Isojärvi mietti, voisiko jäsenmaksun maksaa heti käteisellä, Bildon Tomppa vaihtoi kuulumisia Einari Takalokasuojan kanssa...

Paikalla oli moni muukin ja tiedämme, että tuona aurinkoisena kevätpäivänä tehtiin pieni pala suomalaisen vaskisoiton historiaa. Pitkäaikaiseks puheenjohtajaksi valittiin Petri Juutilainen ja rahastonhoitajaksi Juhani "Komu" Komulainen. Einari ja/tai Pesosen Rami valittiin seuramme ensimmäiseen hallitukseen. Kokouksen tarkkaa kulkua eikä kaikkia luottamustoimiiin valittuja henkilöitäkään näin äkkiä muistellessa ole jäänyt mieleeni, koska "kaikki istuivat jossain vaiheessa hallituksessa. Mutta innostus oli tuolloin valtava.

Suomen Pasuuna- ja Tuubaseuran historiassa yhdeksi tärkeäksi asiaksi on koettu koulutus. SuPaTuS -päiviä alettiin pian järjestää. Niihin saatiin usein opettajia oikein maailmalta asti. Joskus opettajavalinnoissa ei osuttu kaikkein parhaimpiin; muistelen istuneeni erään sveitsiläisen tuubistin pitkällä (PITKÄLLÄ) luennolla, kuinka erivireisten tuubien virittäminen eri sormitusvaihtoehdoissa tuli ottaa huomioon. Tämä esitettiin saksaksi ja useiden eri taulukoiden voimalla ahtaahkossa luokkatilassa.

Yleensä ottaen järjestämämme SuPaTuS-päivät ovat onnistuneet melko mukavasti. Rautatiekadulla järjestetyillä päivillä oli pasunisteja ja tuubisteja yhtä paljon kuin viimeksi Lahdessa järjestetyssä vaskiviikonlopussa. Vähitellen myös haluttiin pois Helsingistäkin. Suurta vaivaa järjestelyiden onnistumiseksi ovat aina näillä päivillä nähneet paikalliset pasunistit ja tuubistit. Muistan olleeni esimerkiksi Oulun supatuspäivillä kuuntelemassa ja ihailemassa Christian Lindbergin soittoa.

Muita paikkoja ovat olleet ainakin Lahti, Kuopio, Joensuu ja Kokkola. Tampereella on järjestetty kahdetkin päivät, joista ensimmäisissä oli vierailijana Carsten Svanberg, tanskalainen pasunisti. Pari vuotta sitten olivat jälkimmäiset, joihin saatiin tuubisti Chicagosta; Gene Pokorny. Monipuolistakin kurssituksemme on ollut. Myös jatsista on pidetty huolta. Opetusta ovat antaneet ainakin Conrad Herwig, Hal Crook ja Ed Neumeister.

Tiedotus ja vaskisoiton eteenpäinvieminen on ollut yhteinen asiamme ja minulle lankesi kunnia jatkaa puheenjohtajana kaima-Petrin jälkeen useamman sihteerivuoteni jälkeen. Hakosen Tarja oli ansiokkaana ja monivuotisena sihteerinä ennen minua. Tiedottamisesta onkin noussut yksi tärkeä teema alkuaikohin verrattuna. Minusta tuntuu, että SuPaTuS ry:n alkuaikoina oli tärkeä saada kansainvälisyyttä ja tietoa, kun myöhemmin tärkeäksi on noussut tiedottaminen suomalaisen vaskisoiton tasosta ulospäin ja kertoa sisäänpäin seuralaisille, mistä sitä löytää ja missä tapahtuu.

Tiedotuslehtemme nimeksi vakiintui jossain vaiheessa Supatuuttiset ja viimeisin aikaansaannos on oma verkkosivu http://www.musicfinland.com/brass/supatus. Perustietojen lisäksi sieltä voi käydä vaikka vilkaisemassa mitä jatsineuvojen aktiivinen muistiinmerkitsijä Pekka Leander on kirjannut kuuluisten miesten klinikoilta.

Verkkosivultamme löytyy myös tietoja suomalaisista pasuuna- ja tuubalevyistä, tosin viimeisin, Markku Veijonsuon karakaraei taida vielä olla siellä. Verkkosivua kehitetään koko ajan. Vaikka SuPaTuS: ry:llä ei ole ollut yhtään palkollista, olemme siis saavuttaneet aika paljon. Näin viittätoista vuotta taaksepäin vilkaisemalla huomaa että pienistä asioista kasvaa puroja yhteiseen virtaan.

Tulevaisuus on yhtä tärkeä kuin menneisyys. Yhteistyö oman kattojärjestömme Suomen Vaskisoittajien liiton kanssa on saanut aikaan hyvän koulutuspäivän Lahteen ja näyttää siltä että erillisiä supatuspäiviä ei järjestetä. Lahti ja Lieksa huolehtivat koulutustarpeesta mielestäni hienosti, vaikka itse sanonkin.

Tulevaisuudessa saamme kansainvälisyydellemme jatkoa Juutilaisen aikana toteutetulle Skandinaaviselle vaskisymposiumille, kun Vaskisoittajien liitto toimii kansainvälisen tuubakonferenssin isäntänä vuonna 2001. Sen jälkeen vuorossa ovat mahdollisesti muutkin vaskisoittimet, joista pasuunakonferenssia voitaneen myös pitää jo varmana. Talkootöihin voi jo kohta ilmoittautua

Uskon, että kaikkien vaskijärjestöjen yhteistyöllä olemme antaneet osaltamme mahdollisuuksia suomalaisille nuorille, miksei myös vanhoille: niin meidän hienolle kärkisoittajistollemme kuin myös meille harrastajille ja rivisoittajille. Tärkeää on jatkaa samalla tavalla, innostuneesti, eteenpäin. Tuubajoulu innostaa junamatkaan Sallaan, TV- ohjelmiin jo kohta kysytään…

Kiitos kaikille teille, jotka olette näiden vuosien aikana tehneet pyyteetöntä työtä, ja kiitos myös kaikille teille jäsenille, jotka jaksavat olla hengessä mukana, niin monta nimeä pitäisi vielä mainita, teitä on paljon...

Mitähän tulevaisuus tuokaan vielä tullessaan, kun on näin hyvää porukkaa kaikki pasunistit ja tuubistit?

Petri Aarnio

Tuubajoulu tulee tuossa tuokiossa

Puoli vuotta jouluun on…. Mutta Tuubajoulukoneisto jyllää jo täyttä vauhtia suunnitellen tulevaa joulua. Viimekertaisista erittäin hienoista konserteista viisastuneina olemme lähteneet suunnittelemaan jotain todella vaikuttavaa. Varsinkin nyt kun on vielä Supatuksen juhlavuosikin, niin eihän se alle kolmen päivän juhlinnalla selviä.

Suunnitelma on nyt seuraavanlainen: 10.12.1999 iltapäivällä on harjoitus ja illalla konsertti Helsingin Rautatieasemalla, aivan kuin viime vuonnakin. Konsertin jälkeen hyppäämme junaan, joka vie soittavan porukan yötä myöten Sallaan saakka, jonne siis saavutaan seuraavana aamuna.

Lauantaina 11.12. Sallassa soitetaan myös Tuubajoulu-konsertti ja kerätään varoja Kehitysvammaisten lasten ja - nuorten leiriä varten. Leiri toteutetaan Sallassa keväällä 2000.

Sunnuntai 12.12. on vapaapäivä aina siihen saakka, kun astumme junaan, joka kuljettaa meidät kohti Helsinkiä. Helsingissä ollaan maanantaiaamuna noin kahdeksan tienoilla.

Tuuban, baritonin, pasuunan ja tenoritorven soittajia toivotaan paikalle runsain määrin. Soittajilla onkin vaihtoehtoja paljon: halutessaan voi osallistua vain Helsingin konserttiin, mikä tietysti ei ollenkaan ole suotavaa. Tarkoitushan on matalin vaskin vallata Salla.

Tuubajulujunaan pyritään saamaan liityntämahdollisuuksia muilta paikkakunnilta, joissa tietysti toivottavaa olisi paikallisten soittajien Tuubajoulu-konsertti juuri ennen junaan menoa. Luonnollisesti junassa soi läpi yön ja meno on Supatuksen 15- vuotisjuhlan mukaista arvokkaan riehakasta pikkujoulumeininkiä.

Tuubajoulun idea on lähtöisin Amerikasta, mutta meillä täällä Suomessa on lähdetty muokkaamaan Tuubajoulusta aivan omannäköisemme perinne. Sallassa varmasti odotetaan Tuubajoulua yhtä suurella innolla, kuin joulupukkia.

Tietoa on vielä niukasti tarjolla, mutta niitä täydennetään heti kun jotain uutta ilmenee. Tässä vaiheessa kai viisainta olisi pistää kalenteriin suuren suuri merkki joulukuun 10-12. päivien kohdalle.

Tuubajouluterveisin, Minna Kajander (040) 55 00 783 ja Niina Kivelä (040) 54 86 197

P.S. Tämän lehden mukana tulee Sallan matkailuesite. Pääsee jo hieman virittymään tunnelmaan…

Vaskiviikolla luvassa tasokkaita konsertteja

Lieksan Vaskiviikkojen 20. Juhlavuosi näkyy ja ennen kaikkea kuuluu tasokkaan konserttiohjelmiston ansiosta. Lisäksi luvassa on jännitystä viikon teemasoittimen, trumpetin, Raimo Sarmas-kilpailun myötä. Kilpailu on kansainvälinen.

Jopa Vaskiviikon taiteellisen johtajan Jouko Harjanteen mukaan 20 vuotta sitten oli mahdotonta kuvitella, että Suomessa järjestetään kansainvälisiä vaskikilpailuja. Kehitys vuosien varrella on kuitenkin ollut niin huimaa, että kilpailuja ja korkeatasoisia konsertteja on mahdollista järjestää.

Viime vuonnahan kaikki muistamme kiihkeän Pohjoismaisen Pasuunakilpailun, jonka voitto meni tosin Ruotsiin, mutta toinen sija John Kotkan hienon soiton ansiosta saavutettiin.

Trumpettikilpailun voittajat ja John Kotka konsertoivat lauantaina 31.7 ennen vaskiviikkojen 20-vuotis- juhlakonserttia, jossa puolestaan esiintyvät Joensuun Kaupunginorkeste- rin solisteina Aki Välimäki ja Timo Ronkainen. Orkesteria johtaa Leif Segerstam.

Viikon vieraileva yhtye tulee Espanjasta. Spanish Brass “Luur metals“ on voittanut Narbonnen kansainvälisen kilpailun ja konsertoi vaskiviikoilla lauantaina 24.7. ja 29.7. Finnish Brass Symphony jatkaa voittokulkuaan konsertissaan 28.7, jossa esiintyy myös vuoden vaskisoittaja Pasi Pirinen.

Mielenkiintoisia konsertteja ovat myös sunnuntain 25.7. Konkarit kunniaan ja Mestareiden musiikkia tiistaina 27.7. Vaskiviikoilla pitkään mukana olleet taiteilijat Simo Kanerva, Pertti Kulku, Timo Ronkainen ja Kaartin Seitsikko on nostettu Konkarien joukkoon. En itse ainakaan muista miten monta vuotta he ovat uskollisesti viettäneet Lieksassa sekä opettaen että esiintyen.

Voisi jopa sanoa että “uudet ja vanhat“ mestarit kohtaavat, kun tiistaina viikon vieraat esiintyvät omassa konsertissan, Mestareiden musiikkia. Kurssit, konsertit luennot, kilpailu, juhlavuosi… On jälleen monta hyvää syytä tulla viettämään kesälomaa Lieksaan

TIEDOTE:

Lieksan Vaskiviikon pasuunan ja tuuban mestarikursseille on ollut ilmoittautumisia siten, että ainakin osa opetuksesta annetaan kahden mestarikurssiopettajan toimesta. Pasuunan mestarikurssilla opettavat siis Michel Becquet ja Indalecio Bonet Manrique. Tuuban mestarikurssin opettajat ovat Patrick Sheridan ja Vicente Lopez. Jos ajoissa mestarikursseille ilmoittautunut kieltäytyy kurssijärjestelyistä, järjestetään tarvittaessa koesoitto.

Petri Aarnio,
toiminnanjohtaja

Tietoja saa osoitteesta:
Lieksan Vaskiviikko
Koski-Jaakonkatu 4
81700 Lieksa
puh. (013) 520 2055
fax. (013) 520 2044
email: brass.week@lieksa.fi

Turvat kuntoon

Esko Heikkisen uutuuskirja, "Turvat kuntoon" julkaistaan Lieksassa.Turvat kuntoon on kymmenien vuosien systemaattisen harjoittelun ja tutkimisen pohjalta laadittu metodi, joka keskittyy trumpetin ja muiden vaskisoitinten hallintaan fyysisenä suorituksena.

Kirjan keskeisiä työsektoreita ovat rekisterin laajentaminen, soundin parantaminen ja kestävyyden hankinta. Metodi julkaistaan ensin Suomen kielellä, mutta käännöstyöt myös englannin kielisen version julkaisemiseks on jo aloitettu. Julkaisutilaisuus pidetään Lieksan vaskiviikolla maanantaina 26.7.1999 ylä-ääniä ja virvokkeita nauttien.

Lihaksia täytyy rasittaa hitaasti.Turvat kuntoon metodi sisältää kuusi erilaista, pitkää harjoitusta, jotka kaikki tähtäävät puhtaasti fyysisen soittokyvyn parantamiseen. Jokaiseen harjoitukseen liittyy myös tärkeä tekstiosuus. Metodin yksi perusidea on lihasten tarpeeksi hidas rasittaminen ja sitä kautta saatava hyvä lopputulos. Myös monet matalien vaskien ammattipuhaltajat allekirjoittavat metodin tehokkuuden. Onkin hyvin oletettavaa että kirja tulee kulumaan kaikkien vaskipuhaltajien kädessä.

Suomalaista vaskiosaamista maailmalla.

Turvat kuntoon metodin paras mainos on kirjan suunnittelija itse. Esko Heikkinen on jo pitkään ollut Suomen Big Band elämän ehdoton lead- trumpetisti no:1. Tähän mennessä hän on esiintynyt mm. Seuraavien taiteilijoiden kanssa: Dizzy Gillespie, Benny Carter, Mercer Ellington, Gil Evans, Joe Henderson, Thad Jones, Benny Golson, Dave Liebman, Arturo Sandoval, NHOP, Toots Thielemans, Mc Coy Tyner, Bob Brookmayer, Clark Terry, Dexter Gordon, Jon Faddis, Louie Bellson, Randy Brecker, Joe Williams, Freddie Hubbard, Michael Brecker, Marvin Stamm, Ray Andersson, John Scofield, The Manhattan Transfer (tour w), Mike Westbrook, Carla Bley, Natalie Cole (tour w).

Metodi sopii myös matalille vaskille. Baritonitaiteilija Jukka Myllys kertoo käyttäneensä Turvat kuntoon kirjan harjoituksia jo kauan. Jukka kertoo, että: "Jos joku osa-alue soitossa alkaa mättää, soitan juuri sitä osa-aluetta parantavia harjoituksia. Turvat kuntoon sopii loistavasti myös matalien vaskien harjoitusmetodiksi".

Tulevaisuuden pasuunamusiikki vastuullamme

Yksi oleellinen tie kehittymiseen löytyy ihanteisiin pyrkimisen kautta. Eräänlaisen päämäärän voivat tarjota pasuunalle sävelletyt teokset. Ne kertovat, millaisen mielikuvan säveltäjä on saanut instrumentin mahdollisuuksista ja tavasta, jolla sitä halutaan soittaa. Pasunistin asenne on osaltaan saattanut vaikuttaa siihen, kuinka laajan tunnekirjon säveltäjä on uskaltanut teoksessaan ilmaista, jotta se muuttuisi musiikiksi hänen haluamallaan tavalla.

Pasuunaa soitettaessa tulkinnalliselta tasolta on usein palattava äänenmuodostukseen ja insatseihin; on rakennettava kokonaisuus pala palalta. Tämä perusasioihin kohdistuva huolellisuus on ainoa keino saavuttaa turvallinen ja kestävä soittotekniikka, jonka avulla pystyisi jatkamaan soittamista mahdollisimman monta vuotta. Asiat, joista pasunisteja kuulee kiiteltävän, ovatkin juuri kärsivällisellä työllä saavutetut rikas sointi ja laaja dynamiikka.

On levollista kuunnella pasunistia, jonka alukkeet on viimeiseen asti hiottu ja ilma kulkee vaivattomasti laajalla äänialueella. Teknisestä pohjatyöstä tietoinen kuulija pystyy hänen soitostaan erittelemään tarkasti harjoitellut yksityiskohdat. Säveltäjä, jolle pasunismin salat ovat juuri avautumassa, alkaa inspiraation vallassa hyödyntää kuulemiaan äänivärejä sekä erilaisia kiehtovia ääniefektejä, joita on kuullut pasunistien harjoittelevan. Syntyy kiinnostava kooste, pieni aikansa pasunismia peilaava tutkielma. Instrumentistaan ylpeät muusikot ottavat sävellyksen omakseen ja sitä esitetään pasuunamatineoissa asiantuntevan yleisön läsnäollessa. Aloittelevat pasunistit imevät vaikutteita itseensä päästäkseen jälleen askeleen lähemmäksi varmempaa instrumenttinsa tuntemusta ja hallintaa.

Alitajuisesti he pyrkivät eteenpäin löytääkseen jotakin, minkä aistivat puuttuvan. Heidän täytyy ylittää kynnys päästäkseen sellaiselle pasunismin tasolle, jolla kuulija havahtuu siihen, ettei ole havainnut teknisiä detaileja kadottuaan musiikin syövereihin, jouduttuaan melodian kannattelemaksi. Hän saattaa hämmentyä ja ajatella: "Voiko pasuunaa soittaa noin?" Säveltäjä yleisössä on huomaamattaan vapautunut kahleistaan.

John Marcellus vieraili Lahdessa

Äitienpäivänä autosta asteli tyylikkäästi harmaantunut mies. Hänessä oli jotain tuttua. Eastmanin mies - John Marcellus oli saapunut Lahteen. No aivan varmasti. Väittäisin, että vieras oli tervetullut. Neljän päivän rutistus tiukkaa opetuksen tarkkailua ja oppilaana olemista.

Kohteliaaksi sanoisin uuden maailman "ihmettä". Aina puhutaan, että jenkeillä on tapana vain kehua ja ylistää. Kohteliaisuus on jotain aivan muuta kuin kehuminen. Ei sanota pahasti eikä hyvästi vaan asiasta. Opetuksesta välittyi vuosikymmenten kokemus. Sama kuului selvästi myös soitosta. Hienosti, hyvällä saundilla soitettuja esimerkkejä kuunteli mielellään ja antaahan se opettajan sanoille lisää painoarvoa.

Mitäkö uutta ja jännittävää kuulimme? Omituinen kysymys. Sanoihan maestro itsekin, ettei hänellä ole mitään "kikka kolmosta" tekemään hyväksi soittajaksi muutamassa viikossa. Huolestuttavampaa olisi, jos aina vain kuulisimme uusia asioita. Sehän vain kertoisi siitä, ettemme todellakaan ymmärrä mitään soittamisesta ja siihen liittyvästä työstä. Opettajia tarvitsemme muistuttamaan niistä yksinkertaisista asioista, joita emme kovapäisyyttämme suostu pienemmällä väännöllä toteuttamaan. Rikkaus on siinä, että jokaisella opettajalla on oma persoonallinen tapansa ilmaista asioita. Aina joku oppii jotakin.

Neljän päivän aikana puhuttiin lukuisista soittoon liittyvistä asioista. Vahvimmaksi mielikuvaksi jäi ajatuksella tekemisen tärkeys. Mitä ikinä teetkin, tiedä, mitä olet tekemässä. Opettele musiikki ennen kuin edes aloitat soittimen kanssa harjoittelemisen.Tälläkään kertaa ei hyvän ilmankäytön tärkeyttä jätetty huomiotta. Ei ne perusasiat miksikään muutu! Ei tullut kikka kolmosia mutta useita hyviä harjoituksia ja ajatuksia kyllä.

Päättötyö

Tanja Tepsan päättötyö on valmis ja pian luettavissa nettisivuillamme. www.musicfinland.com/brass/supatus. Supatuuttisissa julkaistaan ainoastaan johdanto. Ja se tulee tässä:

JOHDANTO

Päättötyössäni minulla on tavoitteena tutustua pasuunansoiton peruskurssien oppimateriaaliin eli pasuunakouluihin ja etydivihkoihin. Tarkemman arvioinnin kohteeksi valitsin kouluja ja etydejä, jotka olivat minulle uusia ja todennäköisesti myös monille muille pasunisteille. Tarkoituksenani on antaa jonkinlainen kuvaus koulujen ja etydien sisällöstä.

Päättötyöni ohessa olen koonnut pasuunan peruskurssien ohjelmistoluettelot, koska käytössä olevat SMOL:n luettelot ovat erittäin puutteelliset. Ajatukseni oli, että saisimme käyttöön uudet ohjelmistoluettelot. Tästä syystä olen pyytänyt tietoja käytössä olevasta ohjelmistosta eri opettajilta melko kattavasti ympäri Suomea (Lahti, Oulu, Kokkola, Tampere, Helsinki, Kuopio, Turku ja Pietarsaari). Ajan ja resurssien puutteen vuoksi en ole voinut ottaa yhteyttä kaikkiin pasuunansoittoa opettaviin henkilöihin asian tiimoilta. Täydellisiä luetteloita on mahdotonta tehdä, mutta toivottavasti kokoamastani luettelosta on hyötyä muillekin kuin itselleni.

Perusasioita käsittelevän osuuden olen osittain pohjannut Petri Aarnion tekemään tutkimukseen siitä, mitä pasuunansoiton opettajat pitävät tärkeinä asioina pasuunansoitossa. Tarkentavaa tietoa kyseisistä asioista olen kerännyt eri vaskipedagogien kirjoituksista sekä tekemistäni muistiinpanoista eri opettajien kursseilta mm. Mark Lawrence ja Kari Sundström Lieksassa 8/98 ja Ingemar Roos Lahdessa 11/97. Pohdintaa osassa olen tarkastellut asioita, jotka arviointityö jätti päällimmäiseksi mieleen.

Pasuunakoulujen ja etydien arvioinnissa huomioon otettavat asiat olen asettanut kysymällä sekä itseltäni että muutamilta pasuunansoitonopettajilta, minkälaisia asioita he tahtoisivat tietää kouluista ja etydeistä, joita he eivät entuudestaan tunne.

Tanja Tepsa