Tiedottajan sivu

Ei kai enää tarvitse mainita, mikä vuosituhat on menossa. Meno jatkuu samalla tavalla kuin ennenkin, vai mitä.

Menneitä tärkeitä tapahtumia, kuten Tuubajoulua 99 ja Midwest Clinic:ia muistellaan. Lahden vaskiviikonloppu tulossa, samoin konsertteja. Sokerina pohjalla voimme alkaa odotella vuotta 2003 jolloin tapahtuu jotain. Lue lisää!

Terveisin: Minna

Sisällys:

• Tiedottajan sivu

• Jäsenmaksut 2000

• Lieksan Vaskikeskus haaveesta hankkeeksi vihdoinkin

• Supatuksen kaksi uutta kunniajäsentä

• Vasket Vallassa

• Tuubajoulu1999

• Midwest Clinic

• Halutaan vaihtaa hyvä opettaja

Tämän numeron teossa mukana olivat seuraavat henkilöt: Petri Aarnio, Harri Lidsle, Niina Kivelä, Valtteri Malmivirta, Niina Kärkkäinen, Heli Leppälä, Markku Ollila
Päätoimittaja: Minna Kajander puh. (050) 3828 863

Jäsenmaksut 2000

Muista maksaa jäsenmaksusi vuodelle 2000. Maksut ovat pysyneet ennallaan. Supatuksen jäsenmaksut ovat 80mk opiskelijoilta ja 100mk muilta. Supatuslaisilla on mahdollisuus jälleen liittyä kansainvälisen pasuunaseuran International Trombone Associationin jäseneksi jolloin jäsenmaksuksi muodostuu kokonaisuudessaan opiskelijoilta 200mk ja muilta 220.

Huom! ITA:n jäseneksi ei voi liittyä kesken vuotta. Oikea aika liittyä ITA:n jäseneksi on NYT!

Lieksan Vaskikeskus haaveesta hankkeeksi - vihdoinkin!

Puskaradiossa jo pitkään kierrellyt huhu Lieksaan perustettavasta Vaskikeskuksesta on nyt saanut maata jalkojensa alle. Pielisen Karjalan musiikkiopisto ja Lieksan Vaskiviikko jättivät Vaskikeskuksen perustamista varten EU-hankeanomuksen Pohjois-Karjalan liittoon joulukuun lopussa.

Täysin uudesta hankkeestahan ei ole kysymys, sillä musiikkineuvos Erkki Eskelinen alkoi hahmotella Vaski-instituutin perustamista Lieksaan jo vuonna 1989 ja perustamisajankohdaksi suunniteltiin vuotta 1993. Tuolloin hanke jäi kesken yleisen taloudellisen tilanteen heikennyttyä. Ajatusta ei kuitenkaan hylätty, vaan sitä kypsyteltiin kaikessa hiljaisuudessa oikeaa ajankohtaa odotellen. Nyt ajankohta Vaskikeskuksen perustamiselle vaikuttaa ihanteelliselta uuden vuosituhannen ja EU:n ohjelmakauden kynnyksellä.

Siispä: Lieksaan perustetaan valtakunnallinen ja kansainvälinen vaskimusiikin osaamiskeskus, jonka tarkoituksena on lisätä vaskimusiikin harrastusta, opiskelua ja ammattimaista toimintaa Suomessa sekä toimia kansainvälisenä linkkinä maailmalle.

Mitä se sitten tarkoittaa ja mitä hyötyä siitä on tavalliselle vaskimusiikin harrastajalle tai muusikolle?

Tämän sateenkaarihankkeen kultakirstuina eli kaaren molemmissa päissä ovat Pielisen Karjalan musiikkiopisto ja Lieksan Vaskiviikko. Kaaren alle sijoittuvat molempien nykyiset toiminnot kehityssuunnitelmineen sekä uudet palvelut, kaikki toisiinsa saumattomasti liittyen.

Lieksan Vaskiviikko keskittyy kansainvälisissä kehityssuunnitelmissaan taiteellisen tason nostamiseen sekä klassisen että kevyen musiikin konserttisarjoissaan ulkomaisten vieraiden sekä orkestereiden kautta. Kurssitoimintaa kehitetään kattamaan mestarikursseja entistä laajemmin jokaisessa vaskisoittimessa. Pielisen Karjalan musiikkiopisto panostaa orkesteritoimintaansa ja opetustarjonnassa keskitytään varsinkin orkestereiden kannalta tärkeisiin soittimiin. Musiikkiopisto on myös kehittämässä koulujen musiikin opetusta.

Yksi uusista palveluista Vaskikeskuksen toiminnan aloittamisen myötä on "Lieksa Brass Manager" -ohjelmatoimisto. Paikallisella tasolla sen ideana on tuotteistaa ja koordinoida nykyään maakunnassa hajallaan olevat musiikkiohjelmapalvelut. Ohjelmatoimiston kansainvälinen siipi operoi laajemmassa mittakaavassa markkinoimalla suomalaisia vaskimuusikoita orkestereiden solisteiksi ja festivaaleille esiintyjiksi ympäri Suomea ja maailmallekin.

Vaskikeskukseen perustetaan ammattimaisesti toimiva vaskiyhtye Lieksa-Seitsikko. Se on kooltaan tällaiseen tarkoitukseen ihanteellinen ja musiikillaan kunnioittaa ja tekee tunnetuksi suomalaista vaskiseitsikkoperinnettä. Seitsikon jäsenet ovat opettajamuusikoita, joiden tavoitteena myös luoda uusia ajanmukaisia taiteellisia ja toiminnallisia työskentelytapoja vaskimusiikin ja vaskisoitinten esille tuomiseksi.

Vaskikeskus koordinoi myös vaskisoittimiin liittyvää koulutusta sekä julkaisu- ja tutkimustoimintaa. Käytännössä se tarkoittaa suomalaisen perinteen keräämistä, alan kansainvälisen tietotaidon hankkimista, materiaaliin liittyvän (nuotit, lehdet, kirjat) informaatiopisteen luomista yms. Tavoitteena on koota tietopankki vaskimusiikkiin liittyvistä asioista, että jokaisella vaskimuusikolla olisi osoite, mistä kysyä vain puhelinsoiton tai sähköpostin päässä. Nämä ovat asioita joita kukaan ei vielä tähän mennessä ole Suomessa ottanut vastuulleen.

Vaskiverstas on nimensä mukaisesti yksikkö, joka vastaa soitinten huollosta ja korjauksesta sekä myöhemmin myös valmistamisesta. Kaiken tämän toiminnallisena keskuksena tulee olemaan Lieksassa Vaskitalo, jonne sijoitetaan toimistotiloja, kahvila-ravintola, näyttelytilat sekä majoituspalveluja.

YHTEYSTIETOJA:

Jouni Auramo
Pielisen Karjalan musiikkiopiston rehtori
(013) 520 23 85
jouni.auramo@lieksa.fi

Petri Aarnio
Lieksan Vaskiviikon toiminnanjohtaja
(013) 520 20 66
petri.aarnio@lieksa.fi

Nina Kärkkäinen
Vaskikeskus -hankkeen projektisuunnittelija
(013) 520 20 33
nina.karkkainen@lieksa.fi

Supatuksen kaksi uutta kunniajäsentä

15-vuotias Suomen pasuuna- ja tuubaseura on myöntänyt kaksi uutta kunniajäsenyyttä. Kunniajäsenten kunniakirjat ja kukat saivat tällä kertaa pasunisti Pertti Hostikka ja tuubisti Raimo Pesonen. Heillä molemmilla on takanaan merkittävät urat muusikkoina ja opettajina. Ja ura tietysti jatkuu!

Kunniajäsenyydet julkistettiin Tuubajoulun harjoitusten jälkeen 10.12.1999. Kunniakirjat jakoivat Petri Aarnio ja Anita Söderström.

Vasket Vallassa

Hyvä puhallinmusiikin ystävä, Tervetuloa Harjavaltaan Vasket Vallassa - puhallinmusiikkitapahtumaan 17.6.- 22.6.2000! Vaskisesta nimestään huolimatta tapahtuma on suunnattu kaikille puhallinmusiikin harrastajille instrumenttiin tai harrastuneisuuteen katsomatta.

Vasket Vallassa pitää sisällään henkilökohtaista soitonopetusta alan ammattilaisten johdolla sekä orkesteri- ja pienyhtyesoittoa, mm. J-P Lehto ja "Huilun uudet tuulet", klarinettikuoro ja vaskiyhtyeitä. Suomen Puhallinorkesteriliitto ry järjestää tapahtuman yhteydessä kapellimestarikurssin. Leirin ohella koulukeskuksen auditoriossa ja kirkossa on tarjolla konsertteja, joissa esiintyy maamme eturivin orkestereita ja yhtyeitä mm. Töölö Brass, Päijät-Hämeen konservatorion puhallinorkesteri, Lahti Brass Quintet ja Mukaralla. Lisäksi musiikkia voi kuulla päivittäin myös torilla ja tapahtumapuistossa. Tervetuloa osallistumaan ja viihtymään!

Markku Ollila
taiteellinen johtaja

Tuubajoulu 1999

Tuubajoulu 1999 kokosi nelisenkymmentä Suomen Pasuuna- ja tuubaseuran jäsentä konsertteihin ja junamatkalle Sallaan. Konsertteja pidettiin kahden sijasta kolme ja muutenkin tapahtuma kokonaisuudessaan onnistui yli odotusten.

Ensimmäinen konsertti pidettiin Helsingin rautatieasemalla 10.12.1999 klo 18.00. Yleisöä olisi voinut olla paikalla enemmänkin, mutta toisaalta konserttipaikka on eräänlainen ihmisten läpikulkupaikka – jotkut jäivät hetkeksi kuuntelemaan, joillakin oli kiire muualle.

Soittoporukan edessä oli vanha tuuban kello, johon yleisö sai heitellä ropojaan Lapin kehitysvammaisten tukipiiri ry:n leirirahastoa varten. Lisäksi apulaistonttu, joka myös lähti mukanamme Sallaan keräsi trumpetillaan sievoisen summan rahaa. Soitto lämmitti ilmeisesti erityisen paljon eteläisen naapurimme Viron kansalaisia, sillä konsertin jälkeen tuuban kellosta löytyi suuri summa Viron kruunuja!

Konsertin jälkeen piti ripeästi siirtyä junaan, jossa meille oli varattu käyttöön yksi kokonainen vaunu ja puolet toisesta vaunusta. Pakkaamisessa ja purkamisessa oli iso työ ja hetken kaikki oli yhtä sekamelskaa. Reissuun lähtenyt porukka osoitti todellista asennetta auttamalla toisiaan ja venymällä uskomattomiin henkisiin ja fyysisiin suorituksiin! Mukanahan oli useita, joilla oli tuubakotelon lisäksi mukana matkalaukkuja tai sukset ja muuta sälää.

Junaan astuttuamme ensimmäinen tehtävämme oli ravintolavaunun valloitus. Se ei käynytkään ihan helposti, sillä oli perjantai ja pikkujouluaika ja kaikki ihmiset juhlatuulella. Tampereelle mennessä olimme saaneet leijonan osan ravintolavaunusta itsellemme! Junan pysähdyttyä Tampereelle pasuunakvintetti kävi soitahtamassa Tampereen asemahallissa.

Kun kaikki soittajat oli jälleen saatu kyytiin alkoi Suomen Pasuuna- ja Tuubaseuran syyskokous. Kokoukseen osallistuivat lähes kaikki matkalla olleet, joten osallistujamäärä oli lähellä ennätystään. Ilta jatkui hilpeissä tunnelmissa ja jotkut menivät nukkumaankin aikanaan.

Juna pysähtyi aamuyhdeksän jälkeen Kemijärvelle arktiseen –18 C:n säähän. Taas kaikki tuubat ja pasuunat ulos junasta ja sen jälkeen samat kamat pikkuautoihin ja veikeään bussiin, johon koko porukka ahtautui viimeisen etapin ajaksi. Sallassa meille tarjoiltiin ensin tervetulokahvit ja kerrottiin, ettei meille ollut tilaa hotellissa. Sen sijaan saimme käyttöömme mökkikylän (Sallas- huoneistot), joka on parasta mitä Sallassa on tarjolla. Tasavallan presidentti Martti Ahtisaarikin oli vierailullaan yöpynyt yhdessä noista ”mökeistä”.

Tosiaan mistään ”mökistä” ei hyvällä omalla tunnolla voinut puhua. Huoneistoihin mahtui kuusi matalan vasken purijaa (meille hieman enemmänkin, huomasin vaan…) kahden hengen huoneisiin. Huoneistossa oli oma sauna ja takka sekä keittiö astianpesukoneineen ja muine mukavuuksineen. Oli ihanaa heittäytyä sängylle loikoilemaan pitkän matkan jälkeen.

Kello 14.00 soitimme Sallan poropuistossa Tuubajoulukonsertin, jonka mieleenpainuvin hetki oli kun kehitysvammainen Kari Matero tulkitsi Jean Sibeliuksen Jouluvirren ”En etsi valtaa loistoa” . Toinen unohtumaton hetki oli maailman kantaesitys soolopasuunalle (Petri Juutilainen ) pasuunakvartetille ja huilulle (eli kuukkelille, Helena Heinonen) teoksesta rakovalkealla. Teoksen sovitus oli todella uunituore. Kuukkeli sai nuotit juuri ennen esitystä!

Konsertin jälkeen luovutimme Raimo Haapakoskelle keräämämme rahat. Kaiken kaikkiaan rahaa kertyi 3428,50 markkaa. (Tässä summassa on mukana myös ne Viron kruunut!) Soiton jälkeen porosoppa kodassa maistui taivaalliselta!

Illalla esiinnyimme vielä koko porukan voimin hotelli Revontulessa. Sen jälkeen ohjelma oli vapaa ja porukka hajaantui omien mieltymyksiensä mukaan. Osa jäi tanssimaan hotellille, toiset lähtivät majapaikkaan, saunomaan tai discoon. Suosittua oli myös kotaillanvietto, jossa tarjolla oli illallinen loimulohesta. Loppuillasta kaikki jotenkin kummalla tavalla keskittyi discoon, jossa tunnelman piti korkealla taikatemput ja villi tanssi!

Seuraavana päivänä urheilullisimmat meistä laskivat mutkamäkeä toiset saunoivat tai muuten olivat pihalla. Iltapäivällä klo 17.00 aikoihin oli aika lähteä kotia kohti. Matkalla pysähdyttiin vielä kiireesti yhteiseen valokuvaan Äteritsiputeritsipuolilauteitsi- baarin eteen. …myönnetään, -sisälläkin tuli käytyä!

Junamatka kotia kohti alkoi. Valloitimme ravintolavaunun ja keskustelimme kaikesta matalaan vaskisoittoon liittyvästä. Erityisen hedelmällinen aihe oli Supatuksen nettisivujen ja muun uusmediaviestinnän (ja – huvin) kehittäminen. Entäpä jos tulevaisuudessa löytyisikin pasuunasimulaattori osoitteesta www.musicfinland.com/brass/supatus/arkisto/muut/tjoulu_99.html

Sitä odotellessa kannattaa vierailla samaisessa osoitteessa selaamassa valikoidut valokuvat unohtumattomasta Tuubajoulusta 1999! Kiitoksia vielä Suomen Pasuuna- ja Tuubaseuran puolesta kaikille soittajille, kapellimestarille ja solistille Petri Juutilaiselle apulaistontulle, roudareille ja erityisesti kuukkelille!

TIPETIPETIPTAP!

Minna Kajander

Midwest Clinic 14.- 18.12.1999 Chicagossa

Suomen puhallinorkesteriliitto ry:n hallituksen jäsenillä oli mahdollisuus tutustua Midwest Clinic -musiikkitapahtumaan Chicagossa joulukuun lopussa 1999. Midwest Clinic järjestettiin 53:tta kertaa Ensimmäinen tapahtuma on järjestetty jo vuonna 1946.

Midwest Clinicissä kohtaavat nuoriso- orkesterien kouluttajat, huippumuusikot ja näytteilleasettajat. Päivät on suunnattu pääasiassa orkesterikouluttajille ja opettajille. Päivien rakenne on yksinkertainen: Käydään luennoilla, konserteissa ja tutustutaan messumateriaaliin.

Tapahtuma perustuu amerikkalaisen koulujärjestelmän musiikkikoulutuksen tapaan pistää nuoriso soittamaan koulunomissa orkestereissa. Suomalaisena puhallinmuusikkona on miellyttävää seurataesiintyvien alkeisorkesterien hyvää perustasoa ja ihastella sitä valtavaa oppilasmäärää. Orkesterit ovat pääasiassa soittajien ikään nähden tasokkaita puhallinorkestereita, mutta mukana on myös sinfoniaorkestereita

Kouluorkestereidenkonsertteja on useita - lähes jatkuvasti pitkin päivää. Yleisöä konsertteihin riittää, koska esityksissä on uutta vasta ilmestynyttä materiaalia, josta kuulijat voivat valita omille orkestereilleen sopivia teoksia. Luennoista yleisön täytyy valita haluamansa, sillä niitä on menossa aamupäivän ja iltapäivän luentoaikoina 3-4 päällekkäin. Luennoilla on orkesterinjohtoa ja soittimien hallintaa tai soitinryhmien koulutusta käsitteleviä aiheita. Luennoitsijoina on tunnettuja tähtiä sekä ansioituneita kouluttajia.

Messuosasto on valtava ja näytteilleasettajat voi karkeasti jakaa neljään ryhmään: soitinvalmistajat, tapahtumat, oppilaitokset ja nuottikustantamot. Esimerkiksi yhden opiskelijaorkesteriteoksen myytävien nuottien kappalemäärät liikkuvat tuhansissa, kun taas Suomessa myydään vastaavia parisenkymmentä.

Päivien sisällön kruunaavat huippuorkestereiden konsertit, joissa usein on vierailevia tähtiä. Tämänkertaisia ykkösnimiä olivat trumpetisti Arturo Sandoval ja pasunisti Bill Watrous, joiden henkeäsalpaava tekniikka ja hieno sointi sekä laaja rekisteri vetivät satoja kuulijoita sekä luennoille että konsertteihin. Koko päivien osallistujamäärää on mahdoton arvioida, populaa oli kyllä pirusti. Matkaryhmäämme kuuluivat Petri Salo Seinäjoelta, Tiiu Tuominen Jyväskylästä ja Juhani Leinonen Haminasta sekä allekirjoittanut Lieksasta. Asko Salminen Kokemäeltä oli mukana voitettuaan SPOL ry:n yleisöarvonnan. Lisäksi vierailemassa oli myös närpiöläinen Håkon Hesthammer.

Seurattua ja kuultua

Tutustuin keskiviikkona näyttelyihin, seurasin yhden luennon, yhden koululaiskonsertin ja Detroitin sinfoniaorkesterin muusikoista kootunkamaripuhaltajien ja jousien yhtyeen konsertin sekä Yhdysvaltojen armeijan "Pershings own" -orkesterin konsertin.

Torstaina seurasin kolme luentoa, tutustuin tarkemmin kiinnostavimpiin näyttelyihin ja kuuntelin kaksi konserttia. Perjantaina seurasin yhden luennon ja konsertin sekä tapasin Vaskiviikolle ensi kesänä tulevan Chicagon sinfoniaorkesterin pasunistin Michael Mulcahyn. Illalla oli vielä jump- musiikin esittelyn vuoro chicagolaisittain.

Lauantaina ehdin ennen lähtöä nauttia Cincinnatin yliopiston vaskisoittajien loistavasta konsertista, joten päätoskonsertin kuulematta jääminen ei kyllä kovin paljoa harmittanut.

Juttelua ja jutustelua

Luennot ovat erittäin suosittuja ja niihin on valittu nimekkäitä esitelmöitsijöitä. Suuri yleisömäärä on taattu, mutta luentojen taso heittelee melkoisesti mukavasta jutustelusta pienemmälle yleisölle sopiviin erityisasioihin. Voikin olla todella vaikea puhua monisatapäiselle yleisölle, jonka sisällä kiinnostus on hyvin erilaista.

Yhdysvalloissa tunnettu H. Robert Reynolds oli luennossaan "What's difference!" hyvin yleispätevällä linjalla. Hän vertaili eroja hyvän orkesterinjohtajan ja erinomaisen orkesterinjohtajan välillä. Hauskaa ja miellyttävää sekä jonkin verran pohdiskeluja herättävää kertoilua itse musiikin tärkeydestä ja työlleen omistautumisesta.

Veikeitä vaskia

Chestnut Brass -vaskikvintetin aiheena oli: "Hot air! The Story of Brass Intruments", joka esitteli tunnissa vaskisoitinten historiaa pääpiirteissään. Luento oli kaikkea muuta kuin luento, se oli musiikkia, souvailua, vitsejä ja ennen kaikkea loistavia esityksiä erilaisilla soittimilla. Tuntui uskomattomalta, että tunnin esitys oli tarkkaan harkittu puheita ja vitsejä myöten. Jokainen kvintetin jäsen vuorollaan kertoi oman osuutensa kun muut valmistautuivat seuraavan esitettävään numeroon. Luennon aikana kuultiin eriaikakausien esityksiä mm. sacbuteilla, sinkeillä, krummhorneilla, bugleilla, saxhorneilla, ophikleidilla sekä tietenkin nykyaikaisilla vaskisoittimilla. Esitys päättyi tyylikkäästi Enrique Crespon upeaan kvintettikappaleeseen Son de Mexicoon Amerikkalaisesta sarjasta.

Tosi tiluttajia

Maailman nopeimpiin jazzpasunisteihin kuuluva Bill Watrous oli vetänyt suuren salin täyteen ihailijoitansa. Harhaileva kertoilu aiheen vierestä ja sponsorinestoton kehuminen oli ehkä tärkeämpää staralle kuin hengitystekniikasta ja kestävyydestä ennalta esitteeseen kirjoitettu aihe. Tosin allekirjoittanut tietää, miltä nuoresta soittajan alusta tuntuu vaikka vain kuulla elävänä, kuinka helppoa kaikki on kun sen osaa. Oli ihan pakko kuitenkin hakea nimikirjoitus ja ikuistaa itsensä tähden kanssa valokuvaan, tietenkin.

Kuubalaissyntyisen supertrumpetisti Arturo Sandovalin luennon aiheena oli "BigBand Latin Jazz", josta ei ymmärtääkseni sanottu halaistua sanaa. Siitä huolimatta viimeisenäkin tulleet, seisomaan joutuneet ihmiset olivat innoissaan tähden esitelmästä - eikä syyttä. Sandoval pystyi välittämään musiikin tärkeyden, musiikin kuuntelemisen ja harjoittelun merkityksen sekä soittonäytteillään lumoamaan yleisönsä. Tiesittehän, että Sandoval on myös pianon ääressä samanlainen virtuoosinen tiluttaja kuin trumpettinsa kanssa?

"Lowable Low Brass Through Fantastic Fundamentals" eli matalien vaskien soittoon keskittyvä perusteiden hallinta oli Roger Behrendin (Yhdysvaltain armeijan laivaston soittokunta, Washington, soolobaritonitorvi) luennon aiheena. Tiivistettynä matalien vaskien tekniikka kuulostaa helpolta: puhalluksesta tulee ilmaa, josta tulee musiikkia. Kääntäen: Jos ei puhalla ei tule ilmaa eikä musiikkia. Luento oli havainnollinen ja suunnattu soittajille, mutta soittonäytteistä kyllä nautti, vaikka ei olisi ymmärtänyt sanaakaan esitelmöitsijän puheesta.

Kouluissa kuuluu

Puhallinorkestereiden konserteissa mieliin painuvaa oli kurinalaisuus ja esitystilanteen hanskassa pitäminen, ihan kuin nuorille olisi arkipäivää esiintyä arvovaltaiselle monisatapäiselle asiantuntijayleisölle. Esiintymiset oli harjoiteltu hyvin ja ne olivat hallittuja.

Hyvää nuoriso-orkesterien konserteissa on useiden solistien ja kapellimestarienvierailut, ovathan he vaihtelua ja uusia ulottuvuuksia luova lisä orkesterinsoittajille. Näin nuoret tottuvat myös erilaisiin kapellimestareihin. Puutteena voisi todeta ohjelmiston pahimmillaan olevan samankaltaista ja persoonatonta.

Solistit olivat kuulemissani konserteissa huippuluokkaa. Esimerkiksi Ferrucci High Shcoolin orkesterin solisti, saksofonisti Timothy Roberts ja Owasso HighSchoolin orkesterin solisti, trumpetisti Wiff Rudd olivat instrumenttiensa ehdottomia taitajia ja kilpailuissa menestyneitä nuoria konkareita. Orkestereista ja niiden ohjelmistoista kiinnostuneen kannattaa kysellä Petri Salolta tai Tiiu Tuomiselta lisätietoja.

Brassiyhtye rassaamassa

Ammattilaisten kategoriaan voisi jo laskea Cincinnatin yliopiston vaskiyhtyeen, koska soitto oli äärimmäisen hallittua sekä suorastaan virtuoosista. Konsertinalussa Richard Straussin Juhlafanfaari Wienin kaupungille sai sellaista kyytiä, että lupaukset hyvästä konsertista olivat ilmassa. Ne lunastettiinkin pitkin matkaa tasaisen varmasti.

Vuosisadan trumpetistiksi sanotun Rafael Mendezin tyylillä soittanut solisti Joe Burgstaller oli verraton välipala konsertissa, jossa muuten oli raskaita vaskiteoksia .Lopullinen lunastus tapahtui James Curnowin itsensä säveltämällä ja johtamalla teoksella Trittico for Brass Band. Näissä olisi suomalaisilla ammattilaisillakin tekemistä saatikka meidän Sibelius-Akatemian opiskelijoillamme. Missä ovat muuten Sibelius-Akatemian vaskiprofessorit ja lehtoraatit kaikissa vaskisoittimissa? Ei ihme, että valitellaan soittajapulaa... Ameriikoissa ei näillä kuulumin ole sellaista pulaa tulossa.

Amatilaiset asialla

Detroit Chamber Winds and Strings on Detroitin sinfoniaorkesterista koottukamariyhtye. Hallittua soittoa suuressa epäakustisessa tilassa saattoi vain ihailla. Vaskikvintetin (ei tuubaa, vaan bassopasuuna) esittämä Samuel Scheidtin Galliarda avasi konsertin, jossa seurasi Stravinskin oktetto puhaltimille ja Dvorakin Serenadi op 44, jonka kokoonpanoon oboe, klarinetti, kaksi fagottia kaksi käyrätorvea, kaksi trumpettia ja kaksi pasuunaa. Tällaisia kappaleita harvoin pääsee kuulemaan ja nautinto puhtaasta, ammattimaisesta kamarimusisoinnista oli tumpusta akustiikasta huolimatta suuri.

Chestnut Brassiin verrattuna oli melkein pettymys kuulla El Paso Brassin esiintyminen. Vaskikvintetti on El Pason sinfoniaorkesterin jäsenistä koottu ja sen soitinsponsori kerrottiin kuuluvasti konsertin alussa. Sponsori oli ollut liian innokas, sillä kvintetille oli hommattu liian suuri, neljän hengen komppi huolehtimaan ohjelman viihteellisesti sovitettujen jazz-standardien säestyksestä. Valitettavasti äänentoistosta ja tilastakin johtuen sointi ja tasapaino olivat melko huonot. Kvintetti olisi toiminut paremmin vain esimerkiksi yhden lyöjän kanssa, jolloin kvintetin oma sointi ja sovitukset olisivat päässeet oikeuksiinsa. Nyt yhtye kuulosti vai kalpealta big band - jäljitelmältä. Onneksi yleisöön asti kuitenkin kiiri tuntuma muusikoiden soittamisen nautinnosta, tosin se saattoi olla hetkittäin suurempi lavalla kuin katsomossa.

Kevyttä raskaissa

Puhallinmusiikissa sykähdyttää sen laaja tyylien kirjo. The United States Army Blues - big band sävähdytti konserttinsa alussa Thad Jonesin Tip toella ja seuraavassa kappaleessa pasunistiensa railakkaan nopealla tilukilpailulla. Apua, missä ovat suomalaiset tilupasunistit?

The United States Army Bluesin vahvuus oli virtuoosisten soittajien taidoissa ja solistivoimaa tuntui riittävän jo orkesterin jäsenistä. Musiikin sisältöä punnitessani tunsin isänmaallisesti ajattelevani, että onneksi esimerkiksi UMO:n muusikot soittavat musiikkia eivätkä pyri metronomiennätyksiin.

Big bandin solistivieraaksi tuli saksofonisti Chris Vadala, jonka sopraanofonin ääni In a Sentimental Moodissa vaikutti ekspressiivisyydellään. Illan pääsolistina oli Bill Watrous, joka näytti osaavansa edelleen kuusikymppisenä loistavan tekniikkansa.

Suuria hyppyjä

Viimeisen illan show-numeroksi oli hankittu Chicago Jump Company, joka oli omassa lajissaan aivan pistämätön. Saliin oli rakennettu tanssilattia mutta bilebändiä ei mielestäni kannattaisi tuoda konserttisaliin kuunneltavaksi. Siitäkin huolimatta, että bändi on hyvä ja Arturo Sandoval oli pistetty solistiksi. Sandovalin osuus oli onneksi vain kaksi kappaletta, sillä hänen tyylillään ei ollut mitään tekemistä jump-yhtyeen kanssa.

Kuulemani mukaan Sandoval oli ollut aivan mahtava Kentyckyn yliopiston big bandin solistina ja homma oli siellä toiminut viimeisen päälle. Mutta yleisön - varsinkin ammattilaiset - saa aina hulluksi, jos soittaa korkeammalle kuin kukaan muu...

Missä mennään?

Usean vuosikymmenen kokemus tapahtuman järjestelyissä antaa varman vaikutelmanpientenkin yksityiskohtien sujuvuudesta. Hotellijärjestelyt on hoidettu hyvissä ajoin, vierailijoilla on ajoissa tiedot majoitusvaihtoehdoista ja nettisivut toimivat jopa linkkeineen sääsivuille ja matkayhteyksiin. Kovasti vaivaa on nähty kaiken oleellisen keräämisessä yli 200- sivuiseen Midwest Clinic -tapahtumakirjaan. Lisäksi konserteissa jaetaan yksityiskohtainen ohjelma säveltäjä-, esiintyjä- ja taustayhteisötietoineen!

Tapahtuman henkilöstö on koulutettu ottamaan vieraat vastaan ja apua on helppo saada. Näyttelytiloihin mentäessä laukut merkitään ja ovilla on asiansa osaava henkilökunta. Tästä kannattaa monen tapahtumajärjestäjän ottaa oppia.

Turistina Chicagon vastaanotto ei ollut lämmin, sillä lämpötila heitteli sateisesta nollakelistä aurinkoisiin pikkupakkasiin. Turistina oloni jäi niukaksi muutaman tunnin kierrokseksi, johon sisältyi vain modernin taiteen museo MCA ja maailman toiseksi korkein rakennus, noin 500 -metrinen Sears Tower. Sieltä oli mahtava katsoa kymmenien kilometrien päähän iltahämärissä loistavaa valomerta. Chicagoon ylpeä arkkitehtuuristaan ja siellä on Sears Towerin lisäksi myös maailman viidenneksi korkein rakennus - John Hancock Building. Kaupunki on tehnyt jo päätöksen ottaa maailman korkeimman rakennuksen titteli takaisin Kuala Lumpurin riistettyä sen väliaikaisesti.

Dollari on kallis ja kaupungin keskustassa hintataso suomalaiselle tuntui korkealta. Toisaalta kaikkea oli saatavilla ja merkkiliikkeiden lukumäärästä päätellen kaupungissa riittää maksavia asiakkaita. Yhdysvaltojen toiseksi suurimman järven - Lake Michiganin - rannalla sijaitseva kaupunki on rakennettu tasaiselle maalle, joten se on kylmä ja tuulinen, mutta lähtöpäivän aurinkoisessa pikkupakkasessa Chicagoa saattoi hyvällä omallatunnolla sanoa jopa kauniiksi.

Petri Aarnio

HALUTAAN VAIHTAA HYVÄ OPETTAJA !

Moni meistä on osallistunut mestarikursseille vierailevien opettajien johdolla tai ollut vaihto-oppilaana opiskeluaikanaan jossain ulkomailla.

Nyt soitonopettajille on myös avautunut lisää mahdollisuuksia lähteä vaihto-opettajaksi. Monilla oppilaitoksilla (Sibis ja Amkit) on varmaan hyviä vaihto-oppilaitoksia, mutta suurin osa niistä on korkeakouluja tai vastaavia. Nyt kun matalien vaskien opetuksessakin on ruvettu arvostamaan hyvää alkeisopetusta, niin olisi mielenkiintoista ryhtyä vaihtoon silläkin osa-alueella. Onhan se aina avartavaa kuulla muiden opettajien työskentelytapoja ja mielipiteitä. Helpointa tietysti on, jos pystyy seuraamaan opetusta oppilaan äidinkielellä, mikä hiukan rajoittaa ainakin omalta osaltani maiden valikoimaa.

Itse olin viime elokuussa Debrecenissä, Unkarissa ja kuulin siellä erästä paikallista puhallinorkesteria ja sen todella hyvää pasuunasektiota. Tuli vain mieleeni, että täällä täytyy olla joku hyvä opettaja. Sitten kuulin, että orkesterin kapellimestari oli pasunisti, mikä lienee vaikuttanut asiaan. (Siellä maassa kyllä tarvitsisi tulkkia.) ELI jos tiedät yhdenkin hyvän pasuunan/baritonin/tuuban soitonopettajan, joka työskentelee nimenomaan pienten lasten parissa, niin anna sanan kiertää. Myös monilla korkeakouluilla on ns. harjoituskoulu tai pedagogiikkaosasto, josta olisi hyvä tietää. Jos sinulla on infoa aiheeseen liittyen, niin kirjoita juttu tai yhteystiedot ja toimita ne Supatuuttisten toimitukseen (Minnalle), niin saamme ne kaikkien kiinnostuneiden luettavaksi.

Soiton- ja opetuksen iloa !

Heli Leppälä

Tarjar- kastike

Ainekset:

kurpitsapikkelssi
sipuli
majoneesi (kevyt)
kuohukerma
balsamiviinietikka
sitruunamehu
kalamiehen yrttimauste

Ainekset sekoitetaan sopivassa suhteessa. Nam!