JOHDANTO

Päättötyössäni minulla on tavoitteena tutustua pasuunansoiton peruskurssien oppimateriaaliin eli pasuunakouluihin ja etydivihkoihin. Tarkemman arvioinnin kohteeksi valitsin kouluja ja etydejä, jotka olivat minulle uusia ja todennäköisesti myös monille muille pasunisteille. Tarkoituksenani on antaa jonkinlainen kuvaus koulujen ja etydien sisällöstä.

Päättötyöni ohessa olen koonnut pasuunan peruskurssien ohjelmistoluettelot, koska käytössä olevat SMOL:n luettelot ovat erittäin puutteelliset. Ajatukseni oli, että saisimme käyttöön uudet ohjelmistoluettelot. Tästä syystä olen pyytänyt tietoja käytössä olevasta ohjelmistosta eri opettajilta melko kattavasti ympäri Suomea (Lahti, Oulu, Kokkola, Tampere, Helsinki, Kuopio, Turku ja Pietarsaari). Ajan ja resurssien puutteen vuoksi en ole voinut ottaa yhteyttä kaikkiin pasuunansoittoa opettaviin henkilöihin asian tiimoilta. Täydellisiä luetteloita on mahdotonta tehdä, mutta toivottavasti kokoamastani luettelosta on hyötyä muillekin kuin itselleni.

Perusasioita käsittelevän osuuden olen osittain pohjannut Petri Aarnion tekemään tutkimukseen siitä, mitä pasuunansoiton opettajat pitävät tärkeinä asioina pasuunansoitossa. Tarkentavaa tietoa kyseisistä asioista olen kerännyt eri vaskipedagogien kirjoituksista sekä tekemistäni muistiinpanoista eri opettajien kursseilta mm. Mark Lawrence ja Kari Sundström Lieksassa 8/98 ja Ingemar Roos Lahdessa 11/97. Pohdintaa osassa olen tarkastellut asioita, jotka arviointityö jätti päällimmäiseksi mieleen.

Pasuunakoulujen ja etydien arvioinnissa huomioon otettavat asiat olen asettanut kysymällä sekä itseltäni että muutamilta pasuunansoitonopettajilta, minkälaisia asioita he tahtoisivat tietää kouluista ja etydeistä, joita he eivät entuudestaan tunne

PASUUNANSOITON PERUSASIOISTA

Hengitys on tärkein fyysinen osatekijä puhallinsoittimien soittamisessa. Kunnolliseen hengitykseen kuuluu sekä tehokas sisäänhengitys että uloshengitys. Soittajat ovat lähes yksimielisiä siitä, että hengitys säätelee koko soittoprosessia. Huonon hengityksen aiheuttamia ongelmia ovat mm. huono fraasien käsittely, huono äänen hallinta, epäonnistuneet alukkeet, epävireisyys, huono kielitys ja heikko kestävyys.

Hengitykseen liittyvien harjoitusten päämääränä on vapaa ja tehokas hengitys, joka säilyisi sellaisena myös soittamisen aikana. Oikein tehtyinä harjoitukset voivat rentouttaa myös koko kehon. Hengitysharjoituksilla voidaan mielestäni jossain määrin laukaista tai ainakin helpottaa psyykkisiä jännitystiloja.

Aloittelevalle oppilaalle hengitysharjoitusten tekeminen on tärkeää ennen kuin yritetäänkään soittaa suukappaleella tai soittimella. Hyviä hengitysharjoituksia löytyy varmasti opettajalta kuin opettajalta. Eräs helpoimpia on se, että puhalluksella pidetään A4-paperi seinää vasten. Petri Aarnion tekemän tutkimuksen (1991) mukaan suomalaisten opettajien suosimia hengitysharjoituksia ovat hitaat legatoetydit ja helpot laulut, joissa on pitkiä säkeitä, joiden välissä on tarpeeksi aikaa tehokkaalle sisäänhengitykselle. Pitkät äänet erilaisin nyanssein ja nyanssivaihteluin kehittävät myöskin hengitystä. Tämän kaltaiset harjoitukset saattavat olla riittäviä monille soittajille, mutta aloittelijoiden kanssa on syytä tehdä erillisiä hengityksen tiedostamis- ja tehostamisharjoituksia.

Lämmittelyllä tarkoitetaan päivittäiseen soittorutiiniin sisältyvää harjoitusten jaksoa, jolla saadaan hengitys, huulet ja kieli toimimaan soittajan suorituskyvyn parhaalla tasolla. Vaskisoittajan ansatsi (asete) muodostuu lihaksista, ja siksi ne täytyy lämmittää kuten mitkä tahansa lihakset ennen työhön ryhtymistä. Lämmittelyrutiinin omaksuminen on jokaiselle soittajalle hyödyllisimpiä tapoja, mitä hän voi itselleen kehittää. Hyvä lämmittelyrutiini voi antaa soittajalle luottamusta omiin kykyihin, koska sen kautta hän kehittää soittamisen perustaitoja, joiden varaan musiikin tuottaminen rakentuu.

Lämmittelyrutiinien kuten kaiken muunkin harjoittelun tulisi olla kohtuullisen monipuolista, sen täytyy olla keskittynyttä, päämäärätietoista ja sitä täytyy tehdä päivittäin. Harjoittelun tulisi olla kuin rakennusprosessi, jonka jälkeen soittajan olisi tunnettava itsensä hieman vahvemmaksi ja paremmaksi kuin aloittaessaan.

Kielitys on artikulaation apulainen. Kielityksen avulla teemme soiton tarkemmaksi. Kieli itsessään ei aloita ääntä, vaan se vapauttaa ilmavirran, joka saa huulet värähtelemään. Artikulaatioon ja kielitykseen liittyvät ongelmat paljastuvat usein huonon hengityksen johdannaisiksi. Epävarmuus ja yleinen jännittäminen vaikeuttavat myös hyvää kielittämistä. Huono ilman virtaus saa kielen jäykistymään helpommin. Toki harjoituksen puute aiheuttaa myös kielen kangistumista. Kun puhallus on hyvä, kielellä on kaikki mahdollisuudet suorittaa työnsä rennosti ja tarkasti.

Kielen käyttäminen opetetaan oppilaalle vasta sitten, kun hän saa äänen hyvin soittimesta. Yksinkertainen aluke on kielityksen perusta. On tärkeää, että kielittäminen ei katkaise puhallusta vaan erottaa äänet toisistaan. Staccatolla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä kielen kanssa, vaan kysymys on äänen pituudesta. Lyhyet äänet ovat ikään kuin pitkien äänien alkuja. Opettajat suosivat kielitysharjoituksina saman äänen toistoja, asteikkoja erilaisin artikulaatioin tai rytmein.

Luistinkäytön hallinta on tärkeä osa pasuunansoiton tekniikkaa. Luistinsa ansiosta pasuuna eroaa muista vaskipuhaltimista. Luistin seitsemän eri asemaa vastavat mm. trumpetin seitsemää erilaista venttiilien sormitusyhdistelmää. Luistin asemia ei voida kuitenkaan tarkasti määritellä, koska ne vaihtelevat hieman luonnonsävelsarjasta, soinnusta ja sävellajista riippuen.

Puhallus, kielitys ja luistinkäyttö liittyvät toisiinsa hyvin läheisesti. Kaikki kolme osa-aluetta tulisi oppia hallitsemaan täydellisen yhtäaikaisesti. Luistinkäyttöä kehittävien harjoitusten päämääränä onkin oikea-aikaisuus ja tarkkuus. Aluksi yritetään löytää vetojen paikat. Asteikot ja kolmisoinnut erilaisissa muodoissaan ovat mitä suositeltavimpia harjoituksia. Aloittelevilla oppilailla luistin oikea-aikaisen käytön tarkkaileminen on helpompaa tuttujen laulujen myötä kuin pelkkinä teknisinä harjoituksina. Tärkeätä luistitekniikan kehittämisessä on nopeus eli luistin nopea liikuttaminen, vaikka tempo olisi kuinka hidas tahansa.

ARVIOINTIPERUSTEIDEN ESITTELY

1. Lähtökohta

   Pyritään selvittämään, minkälaisia soitannollisia valmiuksia oletetaan oppilaalla olevan esim. onko koulu alkeiskoulu vai hieman pidemmälle edenneille. Olen katsonut, löytyykö arvioitava materiaali pasuunan peruskurssien ohjelmistoluetteloista ja siten arvioinut lähtökohdan. Toinen tärkeä lähtökohta on koulun tekijän kouluun kirjoittama esipuhe tai johdanto, mikäli sellainen on. Tekijä voi antaa viitteen siitä, onko koulu esim. yksityisopetukseen tai ryhmäopetukseen suunniteltu. Lisäksi esipuheessa saatetaan kertoa, minkälaisten asioiden harjoittamiseen koulu on ensisijaisesti tarkoitettu esim. teknisten vai musiikillisten asioiden opettelemiseen. Mikäli esipuhetta ei ole eikä koulua löydy ohjelmistoluetteloista, olen tarkastellut ensimmäisten harjoitusten melodian ambitusta, sävellajeja ja rytmejä ja verrannut niitä ohjelmistoluetteloissa mainittujen koulujen sisältöön.

2. Etenemisjärjestys ja nopeus

   Pyrkimyksenä on ollut selvittää, miten koulu sisällöllisesti etenee. Systemaattisena järjestyksenä voi olla vetojen opettelu tai uusien äänien opettelu. Tarkastelun kohteena on, kuinka paljon teoriaa ja notaatiota opetetaan koulun yhteydessä ja kuinka hyvin ne tukevat muuta etenemistä. Tärkeää on, että opetetaanko uusia rytmisiä asioita esim. uusien äänien yhteydessä vai vanhojen ja tutumpien äänien yhteydessä. Oppilaat luonnollisestikin etenevät opiskelussaan omaa yksilöllistä vauhtia, ja siitä syystä on tarkasteltava, antaako koulu hyvät edellytykset oppilaskohtaiseen soveltamiseen.

3. Sävellajit

   Sävellajit ovat mielenkiintoinen tarkastelun kohde siksi, että yleensä vaskikouluissa ”ruokitaan” sävellajiennakkoluuloisuutta. Asenteet asteikkoja ja sävellajeja kohtaan välittyvät opettajien lisäksi myös pasuunakouluista, siksi tarkastelen, mitä sävellajeja kouluissa käytetään.

4. Rekisteri/ambitus

   Se, kuinka nopeasti ääniala laajenee ylös- ja alaspäin, on oppilaskohtainen asia. Tämä asettaa haasteen koulujen tekijöille. Kokemusteni perusteella tulisi antaa aikaa käyttörekisterin kehittymiselle. Rekisterin tulisi laajentua suhteellisen pakottomasti. Esimerkiksi alkeiskouluissa ambitus voi olla hyvinkin pitkään kvintti ja kuitenkin melodioista tulisi yrittää saada mielenkiintoisia. Olen tarkastellut, mikä on koko koulussa käytetty ambitus.

5. Melodiat

   On vaikeaa ja kenties lähes mahdotonta määritellä, minkälaiset melodiat ovat luontevia ja mitkä eivät. Alkeiskouluissa melodisesti luontevia ovat ainakin asteittaiset ja kolmisointuihin perustuvat liikkeet, koska ne eivät vaadi aloittelevalta soittajalta liiallista asetteen hallintaa. Aloittelijoille melodioiden tulisi olla helpohkoja myös siksi, ettei kaikki keskittyminen mene nuottikuvan hahmottamiseen, ja jotta huomio ehtisi kiinnittyä soittoteknisiinkin asioihin sekä sävelpuhtauden kuuntelemiseen. Etydien ja kappaleiden pituus on varsinkin aloittelijalle tärkeä asia puutteellisen kestävyyden ja mahdollisesti heikohko keskittymiskyvyn vuoksi. Toisaalta kestävyyttä rakennetaan soittamisen ja lepohetkien oikeanlaisella määrällisellä jakamisella. Usein trumpettikouluista on editoimalla tehty pasuunakouluja, mutta ne eivät välttämättä sovellu pasuunalle kovin hyvin, koska soittimien tekniset ominaisuudet ovat hyvin erilaisia (vrt. luisti ja venttiilit). Olen siis tarkastellut melodioiden keskimääräistä pituutta, niiden ambitusta ja ovatko ne musiikillisesti luontevia sekä onko niissä erilaisia karaktäärejä.

6. Rytmi

   Musiikin keskeinen elementti on myös rytmi. Oppilaidenkin on ymmärrettävä rytmien merkitys. Ei ole tarkoituksenmukaista, että oppilailla soitatetaan vuosikausia pelkkiä neljäsosa- ja kahdeksasosanuotteja. Ei myöskään ole järkevää antaa oppilaalle kuvaa, että kaikki musiikki on kirjoitettu 4/4-tahtilajissa. Pasuunan soitossa kielitys ja luistitekniikka asettavat alkeisvaiheessa tiettyjä rajoituksia erilaisten rytmien käytölle. Nopeita rytmisiä kuvioita voidaan soittaa samalla äänellä melko helposti, mikäli peruskielitys toimii. Vaatii jo hieman enemmän soittimen hallintaa, että rytmiset kuvioit voidaan liittää nopeata luistinhallintaa vaativiin melodisiin kulkuihin. Olen tarkastellut, mitä tahtilajeja ja minkälaisia rytmisiä kuvioita on käytetty.

7. Oheismateriaali

   Kouluista ja etydeistä on tarkoitus tarkastella sitä, kehittävätkö harjoitukset oppilaan soittoa yksipuolisesti vain johonkin tiettyyn suuntaan, vai onko teknistä kehittymistä eteenpäin vievät asiat osattu yhdistää musiikillista ilmaisua edistäviin asioihin. Toki nämä molemmat voi yhdistää. Tähän liittyy myös säestyksellisten kappaleiden olemassaolo eli onko kirjassa kappaleita säestyksineen tai sointumerkkeineen ja kuinka suurta osaamista säestykset vaativat säestäjältä.

8. Selkeys, ulkoasu

   Soittamisen mielikuvaan liittyy yllättävänkin vahvasti soitettavan materiaalin selkeys ja painojälki. Mikäli koulu on ulkoasultaan tylsä tai epäselvä, ei se ainakaan kannusta jo heikosti motivoitunutta oppilasta soittimen pariin. Joskus koulujen sivut on ladottu niin täyteen asiaa, että on vaikea löytää keskeiset asiat. Tarkastelun kohteeksi on siis otettu myös painojälki ja koulun ulkoasullinen selkeys.

Borderes, Y.: 40 exercices recreatifs sur les gammes
Gerard Billaudot

Esipuheessa tekijä kertoo, että tavoitteena ovat olleet tonaaliset etydit (asteikkoja ”kekseliäässä muodossa”; terssejä, arpeggiota) oppilaille alkeistasolta keskitasolle. Etydien tempot on vapaasti päätettävissä. Suositeltavaa on, että etydit opetellaan ensin hitaasti apuvetojen kanssa ja sen jälkeen mukaan otetaan artikulaatiot ja nyanssit. Tämän jälkeen tempoa voidaan nopeuttaa. Nelijakoiset etydit on tarkoitus lopuksi soittaa alla breve. Kyseisen koulun ohessa voi käyttää seuraavia kouluja:

• 30 Petites Etudes Techniques
• 25 Petites Pieces Melodiques
• Special Legato
• Special Syncopes

Koulussa käydään läpi kvinttiympyrän kaikki asteikot. Järjestys on seuraava: C-a, F-d, G-h, B-g, D-h, Es-cm, A-fis, As-f, E-cis, Des-b, H-gis, Ges-es Jokainen sävellaji opetetaan aluksi asteikkona ja soinnun eri käännöksinä. Niitä kehotetaan soittamaan erilaisilla artikulaatioilla, legatossa ja rytmeillä. Sivun alalaidassa on annettu esimerkkejä erilaisista artikulaatiotavoista.

Jokaisen sävellajin, lukuunottamatta cis- ja b-molleista eteen päin, yhteydessä on kaksi etydiä, jotka ovat suunnilleen 40 tahtia pitkiä (noin kaksi etydiä sivulla). Etydeihinkin on annettu erilaisia artikulaatiovaihtoehtoja. Nyanssien lisäksi etydeihin on merkitty aksentit, staccatot, tenutot, legatot ja marcatot. Apuvedot on merkitty useimmiten.

Etydien ambitus on E - as1(b1), mutta alkupuolen etydeissä riittää, että oppilas pystyy soittamaan f1:ään asti. Sitä korkeammille äänille on annettu vaihtoehtoina matalampia ääniä. G-duurin yhteydessä etydien ambitus nousee g1:hen ja samassa yhteydessä on merkitty, että d1:ssä, fis1:ssä ja g1:ssä vetojen paikat eivät ole täysin samat kuin muilla samoilta vedoilta tulevilla äänillä. Gis1 tulee A- duurissa.

Etydien tahtilajit ovat perustahtilajeja; 4/4, 2/4, 3/4 ja 6/8. Rytmisesti etydeissä ei ole mitään erikoista, mutta tarkkaavaisuutta vaaditaan monin paikoin, sillä vaihtelua on saatu esimerkiksi kaarituksilla.

Melodisesti etydit mukailevat sävellajeja. Asteittaisia kulkuja ja murtokolmisointuja käytetään runsaasti. As-duurietydissä melodiaan tulee mukaan suurempia hyppyjä, oktaaveja. Etydien ansioksi voidaan lukea rikas artikulaatiomerkkien käyttö, joka tekee etydeistä haasteellisia. Etydien vaikeustaso ei huomattavasti muutu uusien sävellajien myötä. Tällä tavoin varmaankin koetetaan varmistaa etteivät ylennysmerkkiset sävellajit jää soittamatta.

Koulun viimeisillä sivuilla annetaan malli C-duurissa siitä, millä eri tavoilla asteikkoja on mahdollista soittaa. Kaikki asteikot on kirjoitettu perusmuodossaan, terssiasteikkona ja kromaattisessa muodossa. Viimeinen sivu on täynnä erilaisia artikulaatio- ja nyanssivaihtoehtoja asteikkojen soittamiseen.

Ulkoasultaan koulu on siisti ja selkeä. Koulu sopii lisämateriaaliksi 2/3 - kurssitutkintoa valmistelevalle ja sen jo tehneelle.

Bordner, G.: First Book of Practical Studies for trb
IMP

Esipuheessa tekijä kertoo, että etydien päätarkoitus on kehittää oppilaan nuotinlukukykyä. Vihkoa tulisi käyttää lähinnä lisämateriaalina. Etydien ääniala ja rytmit vaikeutuvat asteittain. Sävellajit ovat pääasiassa tavallisimmin käytettyjä sävellajeja. Oppilasta opastetaan ns. apuvetojen käyttämiseen eli luistin taloudelliseen liikuttamiseen.

Etydejä vihossa on 55. Alkupuolen etydeissä käytetään perusrytmejä: neljäsosanuotteja, puolinuotteja, kokonuotteja, pisteellisiä puolinuotteja, neljäsosataukoja. Kahdeksasosanuotit tulevat 9. etydissä, pisteelliset neljäsosanuotit 21. etydissä ja kuudestoistaosanuotit 35. etydissä. Kun uusi rytminen asia tulee esille etydissä, muutama etydi on ilman nyanssimerkintöjä, jotta voidaan keskittyä rytmiseen hahmottamiseen.

Etydeissä 1-6 ei ole nyanssimerkintöjä, mutta siitä eteenpäin merkkejä käytetään.

Etydeissä käytettävä ambitus on B-f1. Ääniala laajenee asteittain: etydit 1-15 (B- b), 16-22 (B-c1), 22-31 (B-d1), 32 (B-e1), 33 (B-f1). Vaikka etydissä 33 rekisteri ulottuu f1: ään asti, kyseinen ääni ei säännöllisesti toistu myöhemmin tulevissa etydeissä.

Sävellajit ovat etydeissä 1-12 (B-gm), 13-20 (Es-c), 21-22 (B), 23-32 (F-dm), 33-38 (As), 39-47 (C-am), 48-51 (Des), 52-55 (G). 55 etydistä vain 7 on mollisävellajissa.

Alkupuolen etydeissä ei ole artikulaatiota ilmaisevia merkkejä. Etydistä 10 alkaen käytetään legatokaaria, jotka vaativat legatokielityksen käyttämistä. Legatokaaria on käytetty 2-4 nuotin välillä. Etydissä 30 tulee aksenttimerkkit ja vasta viimeisessä etydissä staccatot ja tenutoviivat.

Tempoa tai soittotapaa ilmaisevia italiankielisiä termejä ei ole etydeissä 1-14. Niiden jälkeen käytetään sanoja andante, allegro, allegretto, adagio, marcato, andante cantabile, maestoso, moderato ja largo. Peräkkäisissä etydeissä on käytetty erilaisia tempoja kuvaavia sanoja.

Etydeissä käytetään jonkin verran tilapäisiä etumerkkejä. Etydissä 24 tulee D.S. al Fine -termin käyttö.

Etydit ovat pituudeltaan noin 30-tahtisia, keskimäärin 3-5 riviä. Etydejä on aina 2 tai 3 sivulla.

Melodisesti etydit eivät ole erityisen kekseliäitä eikä mielenkiintoisia.

Kirjan lopussa on muutama sivu teknisiä harjoituksia duurisävellajeissa, joita etydeissä on käytetty. Harjoitukset ovat lähinnä asteikkokulkuja, arpeggioita ja terssikulkuja. Viimeisellä sivulla on kromaattisia asteikkoharjoituksia B-, As-, C- ja F-duurissa.

Etydivihkon ulkoasu on siisti ja selkeä.

Douay, J. : L’A.B.C Du jeune Tromboniste, vol. 2
Gerard Billaudot

Esipuheessa kerrotaan, että koulu on tehty perussoittotaitoa kehittämään. Volume 2:n tavoitteena on kehittää tekniikkaa ja musiikillista ilmaisua. Etydeistä on pyritty tekemään musiikillisesti järkeviä.

Koulun alussa on neljä sivua jokapäiväisiksi tarkoitettuja harjoituksia. Näissä harjoitellaan pitkiä ääniä eri nyansseilla, huulilegatoja, staccatoja, aksentteja, legatosoittoa, asteikkoja eli soittamisen kaikkia perusosa-alueita.

Seuraavaksi tulee etydejä Vol. 1:ssa opetetuissa sävellajeissa (C, F, B, G, Es, As, D, A, fis). Näiden jälkeen on kaksi helpohkoa duettoa.

Varsinaisena uutena asiana käydään uusia sävellajeja etydeineen. Sävellajeittain edetään seuraavasti: Des, E, b, cis, Ges, H, es, gis, Fis. Asteikko on ensin kirjoitettu tilapäisin merkein, mutta etydeissä käytetään kiinteitä etumerkkejä. Apuvedot on merkitty asteikon yhteydessä samoin kuin etydeissäkin. Etydejä on keskimäärin 5 asteikkoa kohti ja ne ovat keskenään eri tyylisiä.

Uusien sävellajien jälkeen on etydejä eri sävellajeissa ja niissä harjoitellaan erilaisia asioita. Etydin nimestä käy selville, mitä asia harjoitellaan esim. chromatique, rythme, legato, chanson, intonaation, nuances. Näiden jälkeen on kaksi duettoa.

Seuraavaksi melodista motiivia soitatetaan eri sävellajeissa eri rytmeillä ja erilaisin kaarituksin ja artikulaatioin. Tenoriavainta käytetään viidessä etydissä, mutta sitä ei selitetä millään tavalla.

Loppupuolen etydit ovat eri sävellajeissa ja niissä harjoitellaan perusasioita kuten rytmejä, nyansseja, staccatoja, huulilegatoja, legatoja, intervalleja, glissandoja, akordeja nyanssien kanssa, sävellajin vaihtoja, tahtilajin vaihtoja ja teknistä ketteryyttä.

Sen lisäksi, että etydit ovat musiikillisesti mielekkäitä, on koulussa eri tyylistä musiikkia esim. 1300-luvun chansoneita, 1800-luvun musette, klassismin aaria, fuuga ja masurkka.

Koulussa käytetty ambitus on F-gis1. Nyansseja ja muita esitysmerkkejä on käytetty heti alusta alkaen. Etydit ovat musiikillisesti erittäin toimivia eli fraasit on helppo hahmottaa ja muotoilla, ja nyanssit ovat loogisia. Etydien ”nimi” kertoo, mitä asiaa milloinkin harjoitellaan.

Vaikeustasoltaan koulu sopii 2/3- ja 3/3-peruskurssien materiaaliksi. Ulkoasultaan koulu on selkeä ja siisti.

R.Duckett: Team Brass
IMP

Koulu on osa Team Brass -sarjaa, ja se on tarkoitettu sekä henkilökohtaiseen että ryhmäopetukseen. Koulun tekijä kertoo, että kyseessä ei varsinaisesti ole koulu vaan kokoelma musiikkia, josta opettaja voi valita oppilaan tasolle sopivia. Musiikillinen anti on kirjava, eli se sisältää barokkia, klassismia, jazzia, elokuvamusiikkia, kansanmusiikkia ja ’lattarimusiikkia’. Koulussa on myös asteikkoja, harjoituksia ja tekniikkaharjoituksia. Kuten nimestäkin voi päätellä, yhteissoittoa korostetaan.

Notaation perusasiat (tahtilajit, tahtiviiva, ylennys-, alennus- ja palautusmerkki, puolinuotti, neljäsosanuotti, neljäsosatauko, hengitysmerkki,jne.) selitetään sitä mukaa, kun uusia asioita ilmenee. Teksti on englanninkielinen.

Lähtöäänenä koulussa on f. Uudet äänet opetellaan yksi kerrallaan. Äänet tulevat seuraavassa järjestyksessä: f, es, B, c, d, A, g, e, a, b, As, as, c1, G, d1, es1, f1. Koulun käyttörekisteri on siis G- f1. Ääniala laajenee melko hitaasti. Oppilasta kehotetaan tekemään omia sävellyksiä opituista sävelistä.

Alussa käytetään tilapäisiä etumerkkejä. Sävellajeina tulevat B, F, C, Es -duurit. Asteikkosivuilta löytyvät ainoastaan harmoniset ja melodiset g- ja c-mollit sekä D, B, As-duurit ja d-molli.

Melodiat ovat aluksi lyhyitä ( n. 8-16 tahtia) ja helppoja. Kirjan loppupuolen melodiat antavat jo haasteita (esim. Star Wars). Useat kappaleet on kirjoitettu eri korkeuksille, jotta niitä voidaan soittaa duettoina. Monet harjoitukset ovat duettojen alempia ääniä eli ne on tarkoitettu yhteissoittoa varten, ei itsenäisiksi melodioiksi. Kappaleisiin on säestyksiä erillisenä vihkona. Säestyksellisten kappaleiden avulla on tarkoitus saada oppilas ”tuntemaan itsensä tähtiesiintyjäksi”. Säestyksellisiä kappaleita on 15, ja ne on merkitty pianonkoskettimistosymbolilla.

Koulussa käytetyt tahtilajit ovat 4/4, 3/4, C, 2/4, 5/4 ja 6/8.

Koulun alkupuolella ei käytetä vakiintuneita nyanssimerkintöjen lyhenteitä vaan asia ilmaistaan englanninkielisin sanoin (loud, fairly loud, very loud, soft). Puolesta välistä koulua aletaan käyttää vakiintuneita merkintöjä; forte, mezzo forte ja sitten lyhenteinä mp, mf, f, cresc. ja dim.

Koulu soveltuu ryhmäopetukseen. Se ei siis toimi itsenäisenä kouluna. Vihossa on ryhmäsovituksien stemmoja 17, jotka on merkitty omalla symbolillaan.

Oppilaita kannustetaan korvakuulolta soittamiseen. Useiden sivujen alalaidassa on annettu kaksi tahtia melodiasta ja oppilasta kehotetaan soittamaan melodia loppuun korvakuulolta. Melodiat ovat tuttuja todennäköisesti ainakin opettajille. Lisäksi kehotetaan kokeilemaan oman suosikkisävelmän soittamista korvakuulolta.

Viimeisellä sivulla on musiikkisanasto englanninkielisine selityksineen.

Koulun ulkoasu on siisti, mutta varsinkin alkupuolella useat notaatiota selventävät tekstilisäykset tekevät sivuista täyden ja hieman epäselvän näköisiä.

Hermanson, C. : Trombonen och jag
Thore Ehrling Musik Ab

Koulun tekijä kertoo, että koulussa on ideana jo varhaisessa vaiheessa yhdistää tekniikka ja teoria erilaisiin melodioihin. Koulu on tarkoitettu yksityis- ja ryhmäopiskelun lisäksi myös itseopiskeluun. Melodioissa on annettu sointumerkit mahdollistamaan soittamista pianon, basson tai kitaran kanssa.

Koulun alussa esitellään kuvina ja ruotsinkielisinen ohjeteksteineen pasuunan osat, pasuunan hoitaminen, torven kannatteleminen, suukappaleen paikka, suukappaleella soittaminen, pasuunan seitsemän vetoa, notaatiota (kokonuotti ja -tauko, puolinuotti ja -tauko, ylennys-, alennus- ja palautusmerkki, tahti, tahtiviiva, kertausmerkki) sekä äänen aloittaminen kielen avulla.

Koulussa opetetaan äänet seuraavassa järjestyksessä: f, d, es, c, B, g, A, a, b, G, F, Fis, fis, c1, d1, e, cis1, cis, gis. Koulussa käytetty ambitus on siis F- d1. Äänet c1-d1 tulevat aivan koulun loppupuolella. Kun koulussa tulee uusi ääni, siihen liittyen ei ole erityisiä harjoituksia (alkupuolella asteikkoharjoitus) , vaan ääntä käytetään heti melodiassa. Koulussa on otettu huomioon aloittelijan pieni koko ja kenties venttiilitön pasuuna, sillä 7. vedolta tulevia ääniä ei opeteta lainkaan. Lähes kaikki koulun melodiat ovat B-duurissa tai g-mollissa. Muutama melodia koulun lopussa on F-duurissa ja d-mollissa.

Melodiat ovat kansanlauluja eri maista, tuttuja lauluja (esim. Love me tender) ja muita lyhyitä melodioita. Melodiat ovat suunnilleen 8 - 16 tahtia pitkiä. Koulun lopusta löytyy kaksi sivua joululauluja. Duettoja koulussa on 10. Koulussa on myös improvisaatioharjoituksia. Koulun tekijän mukaan niiden tarkoituksena on kehittää korvakuulolta soittamista.

Koulussa käytetään yksinkertaisia perusrytmejä (neljäsosanuotti, puolinuotti, pisteellinen puolinuotti, kahdeksasosanuotti, pisteellinen neljäsosanuotti, puolitauko, neljäsosatauko, kokotauko ja kahdeksasosatauko). Tahtilajit ovat 4/4, 3/4, 2/4 ja 2/2.
Artikulaatiomerkkejä ei käytetä lukuunottamatta muutamaa vastavedoilla tulevaa lyhyttä legatoa. Nyanssimerkinnät opetetaan varhaisessa vaiheessa, mutta niitä käytetään melodioissa satunnaisesti. Muita koulussa selitettyjä asioita ovat pasuunan virittäminen, D.C. al Fine, fermaatti, kohotahti, kertausmerkit, ritardando ja Dal. Segno al O. Selitykset on annettu yksinkertaisesti.

Koulun keskiaukeamalla on lämmittelyharjoituksia, joihin on lyhyitä sanallisia ohjeita.

Koulu on siisti ja selkeä.

Naulais, J.: 50 etudes faciles et progressives
Gerard Billaudot

Etydeissä käytetään puolinuotteja, neljäsosanuotteja, kokonuotteja, pisteellisiä puolinuotteja ja neljäsosataukoja. Kahdeksasosanuotti tulee etydissä 18, pisteellinen neljäsosa etydissä 25 (tahtilaji 6/8), trioli etydissä 23 ja kuudestoistaosanuotti etydissä 48. Lähes kaikissa etydeissä on annettu metronomimerkintä. Tahtilajeina on 4/4, 2/4, 3/4 ja 6/8.

Nyanssimerkkejä käytetään ensimmäisestä etydistä lähtien. Nyanssien lisäksi käytetään fermaatteja, rallentandoja ja a tempo merkintää.

Artikulaatiota osoittavista merkeistä legato tulee jo ensimmäisessä etydissä. Kaikki etydeissä tulevat legatot voidaan soittaa huulilegatoina tai vastavetoina eli legatokielitystä ei tarvita. Legatot ovat lyhyitä, 2-4 sävelen välillä. Staccatoa ja aksentteja käytetään etydissä 10. Pystyaksentti ja glissando tulevat etydissä 19. Tenutoviivaa käytetään etydistä 21 alkaen.

Etydien ambitus on Vol. 1:ssä, etydeissä 1-25 E-c1 ja Vol. 2:ssa, etydeissä 26-50 E-f1. Etydissä 28 ambitus on E-d1, 32 E-es1 ja 41 E-f1. F1:stä käytetään vain etydissä no 41 ja silloinkin äänelle mennään glissandona e1:stä.

Peräkkäiset etydit ovat aina eri sävellajeissa. Käytetyt sävellajit järjestyksessä ovat C, dm, am, gm, B, Es, D, G, As, F ja Des. Etydit on kirjoitettu kiinteillä etumerkeillä. Tilapäisiä etumerkkejä käytetään jonkin verran.

Etydit ovat keskimäärin 35 tahdin pituisia. Etydit on pyritty ilmeisesti tekemään erityylisiksi, koska niille on annettu tempomerkinnän lisäksi tyylillisesti kuvaavia ohjeita kuten like a prayer, lullaby, like an elephant, minuet, fanfare, jne.

Etydeissä on otettu huomioon, että soittaja voi olla pieni oppilas, jolla ei ole pasuunassaan kvarttiventtiiliä. Tämä tulee ilmi siitä, että 7. vedolta tuleville sävelille on annettu vaihtoehdoiksi jokin toinen sävel. Vihko on siisti ja selkeä ulkoasultaan.

Steiner, F. : Trombone ABC
Editio Musica Budapest

Esipuheessa kerrotaan koulun olevan suunnattu aloittelijoille ja niille, jotka jo hieman tuntevat soitinta. Koulun alkupuolella annetaan ohjeita soittoasennosta, hengityksestä, ansatsista (asetteesta) ja harjoittelusta. Harjoitteluun liittyvät ohjeet ovat keskeisiä ja selkeästi esitettyjä. Koulun tekstit ovat unkariksi, saksaksi ja englanniksi, ja siksi tekstin määrä voi tuntua runsaalta.

Notaatioon liittyen on selitetty f-avain, ylennys-, alennus- ja palautusmerkit. Nuottiviivastolla esitetään sävelten nimet ja vedot E-g1. Lisäksi on koulussa käytetty, keskeinen musiikkisanasto listattu.

Aluksi on huulilla päristellen ja suukappaleella tehtäviä harjoituksia. Harjoitusten funktion ymmärtämiseksi on syytä lukea tekstit. Opastetaan myös tekemään joka päivä huulilegatoja (slurs) muiden harjoitusten/etydien yhteydessä.

Koulussa edetään vedottain.

1. veto (f, b)
2. veto (e, a) opetetaan 1. vedon äänien kanssa. Harjoituksia on yhdeksän kyseisten neljän äänen opettelemiseen.
3. vedon (es, as) äänien kanssa käytetään 1. vedon ääniä (B, f, b). 8-16 tahdin pituisia harjoituksia on 11, joista kahteen on pianosäestys. Tässä vaiheessa oppilas totutetaan nyanssimerkintöihin ja myös soittotapaa ilmaiseviin sanoihin (tenuto, cantabile)
4. veto (G, d, g, h) tulee yhdessä aiemmin opittujen äänien kanssa. Käytettävä ääniala on G - c1. Harjoituksia on 17, todennäköisesti uusien äänien lukumäärästä johtuen, joista 3:een on säestys.
5. vedon mukaan tullessa rekisteri on Ges - des1. Harjoituksia on 12, joista 3 on säestyksellistä. Ns. apuvetoja kehotetaan heti käyttämään (merkitty). Mukana on yksi glissandoja käyttävä etydi.
6. vedon yhteydessä rekisteri on F - d1. Harjoituksia on 11, joista 3:een on säestys. Harjoituksissa käytetään glissandoja.

Seuraavaksi tulevat uudet äänet es1, e1 ja f1, joihin on merkitty, että vetoja täytyy laskea. Äänet tulevat kolmessa harjoituksessa murtosointukuvioissa. Vetojen opettelun yhteydessä käytetään tilapäisiä etumerkkejä!

Sävellajit opetellaan seuraavassa järjestyksessä: C, am, F, dm, B, gm, Es, cm. Jokaista sävellajia varten on 2 tai 3 harjoitusta. Jokainen asteikko opetellaan ensin samanlaisessa muodossa murtosointuineen. Harjoitusten melodiat myötäilevät asteikkoja. Rinnakkaissävellajien jälkeen tulee aina säestyksellinen kappale.

Edellä mainittujen sävellajien jälkeen opetellaan 7. veto (E, h, e). Samalla harjoitetaan apuvetojen käyttöä esim. e soitetaan perätysten 2. ja 7. vedolta. Tämä on hyvää harjoitusta nopean luistitekniikan oppimiseksi.

Seuraavana koulussa tulevat lämmittelyharjoitukset, joihin annetaan hyvää opastusta. Legatosoiton (ei luonnonlegato) opettamisessa korostetaan jatkuvan ilmavirran merkitystä ja kielitystä huu-duu-duu. Legatosoittoa harjoitellaan ensin yhdellä äänellä ja sitten asteikkoa asteittain ylös- ja alaspäin.

Uusina ääninä opetetaan E, H, fis1 ja g1. Harjoituksissa äänet tulevat asteittaisissa kuluissa sekä murtosointukuvioissa. Seuraavaksi voidaan opiskella sävellajit G, em, D, h, A, fis, koska 7. vedon äänet on opiskeltuina. Sävellajien opiskelussa edetään kuten aikaisemmin. Harjoituksiin uusina asioina on tullut artikulaatiovaihtelut esim. , kuudestoistaosanuotti ja vaihtuvat tahtilajit. Harjoituksissa suositaan edelleen apuvetojen käyttöä. Myös metronomilukemat on annettu harjoitusten alussa.

Koulun harjoitukset ovat musiikillisesti erittäin hyviä. Melodiat ovat hieman slaavilaissävyisiä. Peräkkäisten harjoitusten tempomerkinnät vuorottelevat Andantesta Allegrettoon. Hengityspaikat on merkitty kaikkiin harjoituksiin musiikillista rakennetta tukeviin paikkoihin.
Koulun loppupuolella on etydeitä, jotka sisältävät kaikkia opeteltuja asioita sekä esityskappaleita, jotka ovat suurimmaksi osaksi 2/3 -tasoa. Säestykset harjoituksiin ja kappaleisiin ovat suurelta osin 3/3-pianokurssin tehneen soitettavissa. Koulun ulkoasu on siisti ja selkeä.

Wastall, Peter: Learn as you play trombone
Boosey & Hawkes

Tämä koulu on osa alkeiskoulusarjasta, josta löytyy vihko jokaiselle puhaltimelle. Koulussa on 24 lukua (unit), joista jokainen on jaettu viiteen osaan: uuden materiaalin esittely, lyhyet harjoitukset, soolokappaleet, tekniset harjoitukset ja duetot. Soolokappaleisiin on pianosäestykset, joista ainakin osa on 3/3- pianokurssin tehneen soitettavissa.

Vihkon alkusivuilla esitellään sekä sanallisesti että piirroksin soitin ja sen eri osat, soittoasento ja suukappaleen asete. Ennen ensimmäistä lukua on valmistavaa teoriamateriaalia. Siinä esitellään nuottiviivasto, sävelten nimet (G-h), kokonuotti, puolinuotti, neljäsosanuotti, tahti, tahtiviiva, tahtilajit 2/4, 3/4 ja 4/4.

Koulussa lähtöäänenä on f. Kaksi ensimmäistä lukua selvitään äänillä b, as, g, f ja es. Tässä vaiheessa käytetään tilapäisiä etumerkkejä. Näiden jälkeen uudet äänet tulevat seuraavassa järjestyksessä: B, d, a, d, f, c1, e, A, G, d1, h, fis, des1, des, es1, As, H, e1, f1. Koko koulun ambitus on siis G - f1 (luvut 1-8 G - c1, luvut 8-16 d1:een, luvussa 23 f1:een).

Muutamassa ensimmäisessä luvussa käytetään tilapäisiä etumerkkejä. Sävellajeina käytetään Es, B, F, C, G ja As-duureja sekä g-mollia. Asteikot kehotetaan opettelemaan ulkoa.

Harjoitukset ovat 8 tahdin pituisia ja loppupuolella on muutama hieman pitempi. Lukujen yhteydessä olevat kappaleet, joihin ei ole säestystä, ovat keskimäärin 16 pituisia. Hienoa on se, että kyseiset kappaleet ovat ns. ”oikeiden säveltäjien” musiikkia esim. Beethovenia, Purcellia, Brahmsia. Lukujen 8, 16 ja 24 jälkeen on säestyksellisiä kappeleita, joita on 12.

Nyanssimerkintöjä käytetään luvusta 5 alkaen.

Viimeisellä sivulla on musiikkisanasto englanninkielisine selityksineen. Koulu on siisti ja selkeä.

POHDINTAA

Käytössä olevat pasuunakoulut ja etydit ovat suurimmaksi osaksi tähän asti olleet amerikkalaisia, saksalaisia tai englantilaisia. Peruskurssien ohjelmistoluetteloita tehdessäni ja kouluja arvioidessani havaitsin, että ranskalaiset ovat paneutuneet yhä enemmän uuden perusopetukseen soveltuvan materiaalin tekemiseen. Materiaalia on lähdetty tekemään aivan selkeästi pasuunansoiton tarpeita varten. Asiaan on paneuduttu huolellisesti. Valitettavasti minulla ei ole tietoa siitä, millä tavoin pasuunansoiton perusopetus on järjestetty manner-Euroopassa ja Englannissa, jotta voisin arvioida kouluja opetustapoihin nähden. Amerikkalaisista kouluista tulee selkeästi esille, että ne perustuvat kouluissa tapahtuvaan ryhmä/puhallinorkesteriopetukseen. Tästä kertovat mm. runsas notaation selittäminen ja pienyhtyeiden stemmojen runsaus. Opetuskäytäntö Suomessa on toisenlainen ja siitä syystä joskus amerikkalaisten koulujen sisältö voi tuntua opetukseen soveltumattomalta.

Arvioitavista asioista huomioni kiinnittyi erityisesti sävellajeihin ja oheismateriaaleihin. Pasuunakoulut ja etydit ovat huomattavasti painottuneet käyttämään alennusmerkkisiä sävellajeja. Borderesin ja Douayn kouluissa käytetään tasapuolisesti myös ylennysmerkkisiä sävellajeja eikä Steinerinkaan koulussa niitä halveksita. Muissa arvioimissani kouluissa oli vain satunnaisesti ylennysmerkkisiä sävellajeja. Se, että koulut olivat pääsääntöisesti aloittelijoille, auttaa ymmärtämään tilannetta. Voi olla, että alennusmerkkiset sävellajit soveltuvat vaskisoittimille paremmin soitinrakenteellisista syistä, mutta käytännön musisoinnissa vastaan tulee muitakin kuin F-, B- ja Es-duurit rinnakkaissävellajeineen. Pasuuna on soitin, jolla on mahdollista soittaa täydellisen puhtaasti (tietenkin soittajan intonaationtajusta riippuen). Tästä syystä on vaikea keksiä syitä, miksi kouluissa lähes yksipuolisesti käytetään alennusmerkkisiä sävellajeja. Mielestäni kysymys on lukuteknisestä asiasta, joka ei kehity muuten kuin soittamalla myös ylennysmerkkisissä sävellajeissa olevia etydeitä ja kappaleita.

Kaikenkattavaa koulua on tuskin olemassa. Wastallin ja Steinerin koulut ovat kuitenkin tässä mielessä mainiosti tehtyjä. Niistä löytyy niin etydejä kuin säestyksellisiä kappaleitakin. Arvioimani materiaali voidaan jaotella alkeiskouluihin, koulut alkeista hieman pidemmälle edenneille ja etydikouluihin. Etydikouluja ovat Borderesin, Douayn, Bordnerin ja Naulaisin koulut. Hyvää ja mainitsemisen arvoista niissä on se, että etydeistä on pyritty tekemään musiikillisesti mielenkiintoisia. Hermansonin ja Duckettin koulut edustavat alkeiskouluja. Ne sopivat erityisesti alkeisoppilaille, joilla ei ole muita instrumenttiopintoja takanaan. Wastallin ja Steinerin koulut ovat sopivaa aloitusmateriaalia, mikäli oppilas on jo hieman vanhempi esim. 12 - 15 -vuotias tai jos taustalla on muita soitinopintoja. Suuntaus näyttäisi olevan yhä enemmän siihen suuntaan, että tehdään soitinkohtaista materiaalia eli yhä vähemmän transkriptioita esimerkiksi trumpettikouluista. Tämä suunta on mielestäni ainoa oikea.

Perusasioista kerrotaan yleensä koulujen alussa (Duckett, Hermanson, Steiner ja Wastall). Oppilaiden kannalta tilanne ei ole paras mahdollinen, koska koulujen kieli on joko englanti tai ruotsi. Opettajien ja oppilaiden on oltava kielitaitoisia pystyäkseen hyödyntämään koulujen sanalliset ohjeet. Wastallin koulussa sanallisia ohjeita tulee pitkin matkaa. Lämmittelyharjoituksia on sekä Hermansonin ja Steinerin kouluissa. Perusasioiden luonne on sellainen, ettei niitä voida opettaa pelkästään kirjallisessa muodossa. Pelkkä kirjatieto ei riitä, vaan tarvitaan opettajia, joilla ammattitaitoa asioiden opettamiseen. Kielityksen, asetteen, luistinkäytön ja hengityksen opettaminen on mielestäni pasuunakouluissa lähes mahdotonta. Kouluissa voi olla harjoituksia ja kappaleita, jotka tukevat perusasioiden opiskelua.

Kouluja arvioidessani löysin omat suosikkini helposti. Borderesin ja Douayn koulut ovat mielestäni erinomaisia sävellajitarjonnan ja järkevien ja melodisten etydien vuoksi. Steinerin koulu on musiikilliselta anniltaan hieno ja erittäin käyttökelpoinen. Hermansonin koulu sopii hyvin nuorelle aloittelijalle. Hermansonin koulun rinnalle ottaisin jossakin vaiheessa käyttöön Naulaisin etydit, joiden ansioksi katson erilaiset karakteerit ja riittävän pienen ambituksen. Muutkaan arvioimani koulut eivät ole huonoja, mutta edellä mainitut nousivat mielestäni ylitse muiden.

Koko arvioimisprosessi herätti kysymyksen siitä, millainen on hyvä pasuunakoulu. Uskon, että täydellinen pasuunakoulu on mahdotonta tehdä ja hyvä niin, sillä aina löytyy uusia ja parempia ideoita. En pysty antamaan kysymykseen hyvästä pasuunakoulusta tyhjentävää vastausta, mutta tekemäni arvioinnin pohjalta minulla on muutamia mielikuvia hyvään pasuunakouluun liittyvistä asioista. Hyvässä koulussa käytetään vaihtelevasti sävellajeja siis myös ylennysmerkkisiä sävellajeja. Etydit ovat musiikillisesti mielenkiintoisia ja erityylisiä. Koulussa annetaan selkeä kuva siitä, minkälaisia perusharjoituksia tulisi tehdä päivittäin kokonaisvaltaisen soittimenhallinnan saavuttamiseksi. Koulussa muistutetaan säännöllisesti hyvän hengityksen/puhalluksen tärkeydestä, intonaatiosta ja hyvästä äänestä. Muistuttaminen tärkeistä asioista on hyödyllistä, koska suurin osan soittimen kanssa vietetystä ajasta tapahtuu ilman opettajan valvontaa. Mitä enemmän on kokemusta opettamisesta, sitä varmemmin on ideoita hyvän pasuunakoulun sisällöstä.

Aloittaessani koulujen arvioinnin törmäsin sanallisen arvioinnin vaikeuteen. Arvio on vain yhden ihmisen rajallinen näkemys asioista. On aina parempi tutustua opetusmateriaaliin itse ja miettiä, kuinka materiaali palvelee yksittäisen oppilaan kohdalla.

LÄHDE

Aarnio Petri 1991:

Pasuunansoiton aloitusvaihe. Luistin, kielityksen, asetteen ja hengityksen merkitys alkeisoppilaalle. Tutkielma musiikin kandidaatin tutkintoa varten. Sibelius-Akatemia.Helsinki

KIRJALLISUUTTA

Gordon Claude: Brass playing is no harder than breathing Carl Fischer. New York. 1987

Griffiths John R.:

The Low Brass Guide Jerona Music Corporation. Hackensack. New Jersey. 1980

Johnson Keith:

Trumpetinsoiton taito Suomen Trumpettikilta. Hyvinkää. 1986 Englanninkielinen alkuteos ”The Art of Trumpet Playing” Iowa State University Press. 1981

Wick Denis:

Trombone technique Oxford University Press