Suomen Pasuuna- ja Tuubaseura ry

Etusivu
Esittely
Ajankohtaista
Supatuuttiset
Arkisto
Linkit

Haastattelussa Jukka Myllys

1. Mikä mies olet, Jukka Myllys? Mistä tulet ja minne olet menossa?

- Olen kempeleläinen neljän lapsen isä, tulossa orkesterin harjoituksista ja menossa Perämerelle kalaruokaa noutamaan.

2. Kerro myös muusikon urastasi!

- Torvensoitto alkoi 11-vuotiaana Lappeenrannassa Juha Mikanderin johdolla. Soittimena oli trumpetti. Siitä heti vaan mukaan Rauno Vanten johtamaan nuorisopuhallinorkesteriin, josta lähtien puhallinmusiikki on tavalla tai toisella kuulunut kuvioihini. Sibelius-Akatemiassa tuli käytyä sekä sotilasmusiikki-, että siviiliopinnotkin. Työpaikkoina tulivat tutuiksi Karjalan ja Pohjan Sotilassoittokunnat. Pasuunaa olen soittanut Oulun kaupunginorkesterissa vuodesta 1996. Harrastan myös baritonitorven soittoa.

3. Olet soittanut useita instrumentteja, mikä on ollut kaikkein rakkain?

- Jokaisessa (tr,bar,perc ja trb) on puolensa, mutta on yksi instrumentti mihin voi liittää mm seuraavat määritelmät: Dynaaminen, hellä, voimakas, tekninen, romanttinen, pehmeä, kova, raju sekä ilmaisukykyinen lisättynä laajalla äänialalla. Se on tietenkin baritonitorvi.

4. Toimit orkesterimuusikon lisäksi myös puhallinorkesterin kapellimestarina. Miten nämä työt tukevaat toisiaan?

- On suorastaan etuoikeus olla työpaikassa, jossa viikoittain saa nähdä uusia kapellimestareita ja kansainvälisiä solisteja. Pasunistilla, jolla joskus on taukoakin tahti tai pari, on oivallinen tilaisuus tarkkailla mestareiden työskentelyä ja kenties ottaa vähän oppiakin heistä. Pulttisoittajana myös huomaa mitä itse kapellimestarilta odottaa -tai mitä ei. Näitä oppeja yritän sitten soveltaa itse kipparina toimiessani. Muiden virheistä huomauttelu ja pompottelu onkin minusta oikein antoisaa puuhaa, pysyypähän itsekin henkisesti tasapainossa.

5. Olet ollut useiden kansainvälisten kilpailujen tuomaristossa. Miten suomalainen vaskisoitto pärjää kansainvälisessä vertailussa?

- Suomalaisella vaskisoitolla ei ole sellaisia perinteitä kuten esimerkiksi Englannissa ja Ranskassa. Kyseisten maiden soittajat tunnistaa jo soolokilpailujen nauhakarsintavaiheessa. Suomalaiset ovat tässäkin lajissa yksilöurheilijoita. Huippu on terävä ja jokainen on omanlaisensa, mutta yhtyesoitossa meillä on kirittävää vielä paljon.

6. Miten kehittäisit puhallinmusiikkikoulutusta Suomessa?

- Ammattitaitoiset ja innostavat vetäjät ovat ehdoton edellytys kaikelle. Sibelius-Akatemian uusi puhallinkapellikoulutus on hieno asia.

7. Mielimusiikkisi?

- Saimaan aallot, live.

8. Miten vietät vapaa-aikaasi?

- Pääasiassa laiskottelen kotona. Jotkut käyttävät hienompaakin nimeä: akkujen lataus. Vapaa-aikaan kuuluu myös jokapäiväinen torvensoitto, sukeltelu, kalastelu, sienestäminen sekä nurmikonleikkuu- tai lumenluontivuorojen delegointi muille perheenjäsenille.

9. Hyvän muusikon ominaisuudet?

- Ennakkoluulottomuus eri musiikkityylejä kohtaan. Maku ehtii kyllä vuosien varrella muuttua moneen kertaan. Nuoren muusikonalun sanastoon ei myöskään pitäisi kuulua seuraavia sanontoja: -ei kiinnosta, onko pakko? - ei kuulu minun opinto-ohjalmaan, -ei minun tarvitse enää harjoitella jne. Pieni ahkeruuskaan ei näinä aikoina olisi pahitteeksi ja täytyy muistaa: Tästähän voi joskus jopa nauttia!!!