Pekka Leander

TROMBONE
A'LA
NEUMEISTER

Suomen Pasuuna- ja Tuubaseuran julkaisuja
Helsinki 1992

Aiheeseen liittyviä muita suomenkielisiä julkaisuja:

Pekka Leander:

• Conrad Herwig -klinikka

  "Ajatuksia pasuunansoitosta ja improvisoinnista jazz-musiikissa"

  Julkaistu 1991

Tilattavissa Suomen Pasuuna- ja Tuubaseuralta

TRONBONE A'LA HEUMEISTER

Mielenkiintoinen ja miellyttävä huippupasunisti Ed Neumeister vieraili maassamme toukokuussa 1991.

Ed on soittanut mm. Duke Ellingtonin ja Mel Lewisin isoissa orkestereissa ja esiintynyt solistina lukuisissa muissa yhteyksissä. Hän on paljon käytetty studiomuusikko sekä jazz/big band pasuunansoiton opettaja. Ed Neumeister kuuluu maassamme aiemmin vierailleen Conrad Herwigin kanssa maailman johtavaan jazzpasunistikaartiin.

Allekirjoittanut on laatinut Ed Neumeisterin pasuunaklinikasta koosteen. Kirjoittaja on jäsennellyt klinikassa esille tulleet asiat, lisännyt niihin täydentävää materiaalia ja pyrkinyt luomaan asioista loogisen kokonaisuuden. Toiveeni on, että julkaisu omalta osaltaan vie eteenpäin jazz- ja big band-pasuunansoittoa maassamme. Koska tämä julkaisu on lähetty samalle ryhmälle kuin Conrad Herwigin pasuunaklinikasta kirjoitettu kooste, on kirjoittaja jättänyt pois Edin ja Conradin klinikoissa esiintyneet päällekkäisyydet ja toistot. Ed Neumeisterin pasuunaklinikan kooste on näin ollen eräänlainen jatke tai täydennys Conrad Herwigin klinikasta kirjoitettuun.

Päivittäinen harjoittelu

"Meidän tulee soittaa musiikkia kehittääksemme tekniikkaa sen sijaan, että kehitämme tekniikkaa, jotta voimme soittaa musiikkia."

• Ed aloittaa päivittäisen harjoittelun soittamalla pedaaliääniä ja alaslaskevia sointukulkuja (arpeggiota). Hän soittaa äänet pitkiksi ja näin urheilijan tapaan lämmittelee ja verryttelee hengityksessä ja äänenmuodostuksessa tarvittavia lihaksia.

• Seuraavaksi Ed soittaa keskirekisteristä sävelmän tai pari rauhallisesti, välttäen jännitettä ja ylärekisterin ääniä. Hän soittaa pitkiä legatokaaria ja käyttää ilman viimeiseen pisaraan. Ed kehottaa asteittain pidentämään yhdellä hengityksellä soitettavia jaksoja ja soittamaan erityisesti fraasien viimeiset nuotit täyteen arvoonsa. Pitkät yhtäjaksoisella hengityksellä soitetut kaaret luovat melodista kokonaisuutta ja kuulostavat hyvältä. Tommy Dorsey ja Urbie Green ovat hyviä esimerkkejä pitkien kaarien, legaton ja oikean hengityksen mestarillisesta hallinnasta. Hyväksi havaintoesimerkiksi sopii Urbie Greenin levy "Let's Face the Music and Dance" (RCA Victor NL-45906).

• Tämän jälkeen rekisteriä aletaan laajentamaan ylöspäin joko sävelmien avulla tai ylä-äänisarjoja harjoittelemalla. Ylä-äänisarjojen hallinta on tärkeää ja improvisoinnissa se on välttämätöntä. Ed harjoittelee ylä-äänisarjoja perinteiseen tapaan harjoitusta päivittäin muunnellen. Näin hän välttää monotoonisuuden sekä pyrkii jatkuvasti laajentamaan osaamisensa aluetta.

Ed pyrkii harjoittelemaan uusia kuvioita ja intervalliyhdistelmiä sekä alueita, joilla hänellä on vaikeuksia, sen sijaan että hän päivästä toiseen toistaisi asioita, joita hän jo osaa. Seuraavana muutama harjoitusesimerkki.

Esimerkki 1

Esimerkki 2

Esimerkki 3

• Ed laajentaa ansatsin lämmettyä rekisteriään niin ylös ja toisaalta niin alas kuin mahdollista. Hän yhdistää ylä- ja alarekisterin soiton johdattamalla harjoitussävelkulut ylärekisteristä alarekisteriin ja päinvastoin. Ylärekisterin kehittyminen vaatii perustakseen alarekisterin kehittämistä. Mitä parempi pasunistin alarekisteri on, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on kehittää myös ylärekisterin soittoa.

Ylärekisterissä, jossa äänet ovat hyvin lähellä toisiaan ja sävelkulut voidaan aikaansaada samasta vedosta tai soittaa ns. "against the grain", tulee äänenoton täsmällisyyteen ja selkeyteen kiinnittää erityistä huomiota. (Against the grain = äänen soittaminen ilman kieltä ilmapatsasta vastaan, esim: Bb(l.veto), Des(2.veto), Es(3. veto), F (4.veto)).

Esimerkki 4

(Vain ensimmäinen ääni kielellä.)

Ed valotti asiaa soittamalla seuraavan harjoitus-esimerkin vain 2. vetoa käyttäen.

Esimerkki 5

D vaatii ollakseen puhdas pientä 2. vedon laskemista. Äänten tulee syntyä samalla täsmällisyydellä kuin ne olisi otettu kieltä apuna käyttäen.

• Seuraavana on vuorossa ns. ponnahduslauta (springboard) -harjoitus. Nuotinnettuna harjoitus näyttää seuraavalta:

Esimerkki 6

Harjoituksessa alinta ääntä käytetään eräänlaisena ponnahduslautana ja alimman ja ylimmän äänen välillä olevat äänet soitetaan vain kevyesti koskettaen (lip slur). Harjoitus auttaa laajentamaan rekisteriä sekä muokkaa ansatsia yhdenmukaiseksi soitettaessa ylhäältä ja alhaalta. Superkorkeiden, yläpuolella pasuunalle normaalisti kirjoitettavien äänten harjoittelu luo varmuutta käytännön tilanteissa tarvittavien ylärekisterin äänten soittamiselle. Ponnahduslautaharjoitus tulee toistaa kaikista seitsemästä vedosta ja se vie kokonaisuudessaan pari minuuttia.

• Ed kehotti harjoittelemaan ylä-äänisarjoja erilaisilla kuvioilla ja eri tempoissa. Tavoitteena on niiden herkkä ja vaivaton ulossaanti soittotilanteessa. Erityisen tärkeää niiden hallinta on improvisoinnissa. Myös seuraavat äänet tulee sisällyttää ylä-äänisarjaharjoituksiin:

Esimerkki 7

Jokainen äänistä on perusvedosta soitettaessa matala, joten niitä tulee hieman nostaa. Näin erityisesti soitettaessa hitaita kuvioita. Ensimmäisen vedon kohdalla mataluus on korjattavissa asentamalla luistin alkupäähän pieni vieteri ja virittämällä pasuuna vieterin verran ulommaksi pohja-asennosta.

Edellä esitettyjen äänten avulla ylä-äänisarjoista saadaan Bb:stä (1. veto) E:hen (7. veto) kätevästi syntymään dominanttiseptimisoinnut (Bb7, A7, As7, G7, Ges7, F7 ja E7). Dominanttiseptimisointu ja sen hallinta on jazzimprovisoinnin keskeinen aineosa.

Esimerkki 8:

Kirjoittaja on konstruoinut muutamia harjoituksia, joissa käytetään dominanttiseptimisointua.

Esimerkki 9

Esimerkki 10

Harjoitukset tulee soittaa kaikista vedoista kielellä ja ilman kieltä. Mielenvirkistykseksi suosittelen metronomin asettamista lukemaan 200 tai yli.

• Seuraava erityisesti trumpetistien suosima harjoitusmuoto (Herbert Clarke -harjoitus) sopii Edin mielestä hyvin myös pasuunalle. Se on eri sävellajeista, erilaisin ja vaihtelevin muunnoksin, sekä alhaalta ylös koko rekisterin kattavana hyvä sävellaji- ja tekniikkaharjoitus. Harjoitus tulisi soittaa ilman nuotteja, omaehtoisesti ja aina uusia muunnelmia ja ideoita etsien. Kirjoittajalle tuli kirjoitushetkellä mieleen asiasta seuraavanlainen harjoituskulku:

Esimerkki 11

Ellei harjoitusta tee kaiken kattavasti kaikista sävellajeista vaan ainoastaan muutamasta niin suosittelen, että harjoittelu suoritetaan tavanomaisten Bb, F ja C-duurien sijasta Gb, Db ja H-duureissa. Pasunistit ovat turhan usein sormi suussa näiden harvemmin soitettujen sävellajien kanssa. Asiat saa tunnetusti kuntoon harjoittelemalla.

• Erilaisten tekniikkaharjoitusten kirjosta Edin päivittäiseen ohjelmaan kuului aikoinaan mm. seuraavanlaiset harjoitukset:

Esimerkki 12

Esimerkki 13

Harjoitukset tulee soittaa legatossa ja staccatossa sekä eri tempoissa ja sävellajeissa.

• Tällä hetkellä Ed kertoi käyvänsä päivittäin lävitse kaikki:
  1. duuriskaalat
  2. melodiset molliskaalat ylösnäin etenevinä sekä
  3. mollipentatoniset skaalat.

Ylöspäin nouseva melodinen molliskaala on rakenteeltaan duuriskaalan kaltainen, mutta siinä on molliterssi eli skaalan kolmas ääni on alennettu.

Esimerkki 14

Mollipentatoninen skaala on rakentunut seuraavalla tavalla:

Esimerkki 15

Duuri- ja melodiset molliskaalat Ed soittaa kahteen kertaan ensin legatossa ja sitten staccatossa. Pentatoniset skaalat hän käy lävitse erilaisilla kuvioilla

• Tämän lisäksi Ed kehotti opettelemaan asteikot (jooninen, doorinen, fryyginen jne.) sekä soinnut että sointuympyrän. Tässä kohden Ed Neumeisterin ja Conrad Herwigin (ja varmaan myös muidenkin nykypolven huippupasunistien) näkemykset ovat täysin yhteneväiset. Skaalat ja soinnut on hallittava.

• Edellä esitettyjä asioita on käsitelty Conrad Herwig -monisteessa, joten niitä ei ole toistettu tässä yhteydessä. Sen sijaan kirjoittaja on liittänyt oheen käytännön sointu- ja sointu-kulkuharjoitukseksi J.J.Johnsonin säveltämän kappaleen "Jay Bird". Kappale on kopioitu Jimmy Clevelandin levyltä "A Map of Jimmy Cleveland" (Mercury MC 20442). Cleveland soittaa kappaleen rattoisassa tempossa 230 ja osoittaa, että pasuunansoitto on pitkien äänien ja matalalta mökeltämisen lisäksi myös iloinen asia.

Esimerkki 16 (Jay Bird)

Kiinnitä huomiota apuvetoihin. Melodian yläpuolelle on merkitty joitain apuvetomahdollisuuksia.

"Jay Bird" niin kuin moni muukin bebop-tyylinen sävellys ansaitsee tulla analysoitua hieman lähemmin eikä ainoastaan soitettua nuoteista lävitse. Jay Birdin kaltaiset kappaleet sisältävät runsaasti käyttökelpoisia fraaseja ja sointukulkuja. Kirjoittaja on poiminut niitä esimerkinomaisesti muutaman ja muokannut ne harjoitusten muotoon.

Esimerkki 17

Esimerkki 18

Esimerkki 19

Esimerkki 20

Esimerkit ovat tyypillisiä J.J.Johnson fraaseja ja hyviä esimerkkejä Johnsonin loistavasta sointujen käsittelytaidosta. Esimerkkejä harjoitellessa kannattaa pitää mielessä fraaseihin kuuluvat soinnut ja analysoida mitä soinnun ääniä Johnson käyttää ja miten hän luo fraasien jännitteen. Soinnut As-duurissa löytyvät esimerkistä 16.

Jäähdyttelyharjoitus (varm down)

Samalla tavoin kuin huulet ja lihaksisto tulee lämmitysharjoitusten avulla saattaa soittokuntoon, ne tulee soiton jälkeen jäähdytellä. Jos mahdollista, jäähdyttelyharjoitukset tulee tehdä heti soitto-tilaisuuden jälkeen. Esim. viisi minuuttia pitkiä pedaaliääniä ja alaslaskevia kolmisointuja tai yleensä pehmeitä pasuunan alarekisterin ääniä ja melodisia sävelkulkuja. Jäähdyttelyharjoitus auttaa lihaksia palautumaan (unwind) ja edesauttaa, että soittokunto on seuraavana päivanä parempi. Jäähdyttely on erityisen tärkeää jos takana on raskas ja työntäyteinen soittopäivä.

Äänenmuodostusharjoittelu

Sisäänhengitystä voi kuvailla samalla lailla kuin kaataisi vettä kannuun. Vesi täyttää ensin astian pohjan, sen jälkeen keskiosan ja lopuksi kannu täyttyy ääriään myöten. Soittaessa kehon ilma-astia tulee täyttää samalla periaatteella alkaen pohjasta ja täyttäen ääriään myöten.

Myös sisäänhengitettäessä syntyvä ääni on tärkeä. Äänen tulee kuulostaa avoimelta (aaah...). Mikäli sisäänhengityksen ääni on kireä ja rajoittunut, on todennäköistä, että myös pasuunan ääni on kireä ja jännittynyt. Äänen muodostus alkaa sisäänhengitettäessä ennen soittimen asettamista huulille. Avoin ja rento sisäänhengitys on hyvän äänenmuodostuksen perusta.

Ottaessasi ilmaa seuraa kuinka pallea laajenee ja kehon koko ilmatila avautuu ja täyttyy ilmalla.

Ed kehotti harjoittelemaan äänenmuodostusta ja kehon ilmatilan täyttämistä yksinkertaisen kolmisointu- harjoituksen avulla.

Esimerkki 21

Vedä kehon ilmatila täyteen. Soita harjoitus legatossa. Soita viimeinen ääni niin pitkäksi kuin mahdollista ja yritä saada ilman ollessa loppumaisillaan vielä aikaan crescendo. Käytä ilma viimeiseen pisaraan. Tarkkaile ja tee havaintoja pallean sekä muiden ilmatilan täyttämiseen ja tyhjentämiseen liittyvien kehon osien toiminnasta harjoituksen aikana. Ajattele sävel ja äänenväri mielessäsi ennen sen soittamista.

Ed Neumeisterin näkemykset äänenmuodostuksesta perustuvat Chicagon sinfoniaorkesterin tuubansoittajan Arnold Jacobsin oppeihin. Toisaalta Ed on yhdistänyt äänenmuodostukseen ja kehon toimintojen hallintaan itämaisen "Mmd Controls the Body" -filosofian. Eli keho saadaan toimimaan halutulla tavalla keskittyneen mielen ja syvän ajatuksen avulla.

Korkeat äänet

Usealla pasunistilla on tapana soittaa sitä kovempaa mitä korkeammalle rekisterissä noustaan. Ääni synnytetään voimalla. Korkeiden äänten soittamisessa tulee kuitenkin toimia päinvastaisella tavalla. Mitä korkeammalta soitetaan sitä kevyemmin ääni tulee synnyttää. Tälle on selvät perusteet:

1. mitä korkeampi ääni sitä pienemmän tulee huulten ilma-aukon olla
2. vaikka aukon kautta kulkeva ilmavirta on nopeampi, ilmaa tarvitaan äänen synnyttämiseen vähemmän.

Soittaessaan rekisteriä ylöspäin Ed ei niinkään enää ajattele ansatsia vaan puhalluksen ilmavirtaa. Ilmavirta, joka keskirekisteristä soitettaessa tulee suukappaleesta suoraan, kääntyy korkeammalle mentäessä alaspäin. Asian voi havainnollisesti todeta pelkällä suukappaleella suoritetulla buzzing-harjoituksella. Laita kämmen muutaman sentin päähän suu-kappaleesta ja soita (buzzing) keskirekisterin ääni ja sen jälkeen nouse rekisteriä ylöspäin. Huomaat kuinka ilmavirran suunta kämmenelläsi laskee alaspäin. Asian huomaa vielä selvemmin, jos pystyy suorittamaan buzzing-harjoituksen ilman suukappaletta.

Soitettaessa ylöspäin kielen asema muuttuu. Matalalta soitettaessa kieli on tasaisessa asennossa (laula aaa...), ylöspäin mentäessä kieli siirtyy ii-asentoon (laula iii...). Kielen asennon muuttumisen tuntee helpoimmin viheltämällä vaikkapa kolmisoinnun. Kielen muuttuminen aa-asennosta ii-asentoon tekee mahdolliseksi ylöspäin nousevan kolmisoinnun viheltämisen. Sama kielen asennon muutos tapahtuu myös pasuunaa soitettaessa ja siirryttäessä rekisteriä ylöspäin.

Sektiosoitto sekä positiivisen ja yhteistyökykyisen persoonallisuuden merkitys

Hyvän sektiosoiton perusta on riittävien teknisten taitojen lisäksi positiivinen asenne ja yhteistyökyky. Hyvän sektiosoittajan ei tarvitse välttämättä olla maan paras instrumentalisti vaan hänestä tekee hyvän yhteistyöhalu ja -kyky. Hän on usein henkilö, jonka kanssa kaikki haluavat olla tekemisissä.

Meillä kaikilla on oma minämme, mutta jos annamme sen hallita persoonallisuuttamme ja soittoamme sektiotyöskentelyssä, ajaudumme suuriin vaikeuksiin sekä itsemme että sektion muiden soittajien kanssa.

Mikäli sektiosoittajan minä on kehittymätön ja rakentunut siten, että hän jatkuvasti kommentoi äänenjohtajan soittotyyliä, yhteissoitto ei onnistu. Vaikka äänenjohtajan kaikista tulkintatavoista ei pitäisikään, sektiosoittajan on hyväksyttävä tulkinta ja seurattava sitä. Vain näin sektiosoitosta tulee ehyt musiikillinen kokonaisuus.

Menestyksellisen sektiotyöskentelyn edellytys on, että sektiossa soittamisesta tulee nauttia. Ei ainoastaan ykkösääni vaan kaikki äänet ovat kokonaisuuden kannalta tärkeitä. Kakkos- ja kolmosääntä tulee soittaa siitä nauttien ja tiukasti sektion äänenjohtajaa seuraten ja hänen soitto- ja fraseeraustyyhään jäljitellen sekä ehyttä sektiokokonaisuutta tavoitellen. Hyvä kakkos-, kolmos-, nelos-äänen soittaminen vaatii taitoa ja kypsyyttä siinä kuin ykkösäänenkin soittaminen.

Duke Ellingtonin sektiot ja sektiosoittajat ovat hyvä esimerkki edellä esitetystä. Sektio-osuudet ovat ehyitä kokonaisuuksia ja soolo-osuuksissa soittajat päästävät vapaaksi oman persoonallisuutensa ja persoonallisen tulkintatapansa.

Nuorille muusikoille on kehittävää soittaa isoissa orkestereissa vaikka henkilökohtaisena tavoitteena olisikin sooloura pienyhtyeessä. Lähes kaikki johtavat yhdysvaltalaiset pasunistit ovat uransa aikana soittaneet isoissa jazz- ja tanssiorkestereissa.

Sektiot nivoutuvat orkesterikokonaisuudeksi sillä, että sektioiden äänenjohtajat seuraavat tarkasti koko orkesterin äänenjohtajaa. Pasuunasektio on usein jatke trumpettisektiolle, joten ykköspasunistin on seurattava tarkasti ykköstrumpettia. Ja vastaavasti pasuuna- ja trumpettisektioiden tulee seurata ykkösalttoa, joka usein on koko orkesterin äänenjohtaja. Näin toimien orkesteri ei ainoastaan soita yhdessä vaan se "hengittää" yhdessä. Kun orkesterin äänenjohtaja ottaa crescendon koko orkesteri seuraa vaikka nuotteihin ei olisi merkittykään crescendoa. Kun äänenjohtaja hengittää koko orkesteri hengittää samassa kohtaa.

Musiikkikappaleen notaatio ei koskaan sisällä tulkinnan kaikkia yksityiskohtia. Siksi kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että orkesteri on henkisesti viritetty siten, että se herkeämättä seuraa äänen-johtajien soitto- ja tulkintatapaa. Kuunteleminen on hyvän sektiotyöskentelyn ja orkesterisoiton perusedellytys. Tämä koko orkesterin kattava yhteinen henkinen vire erottaa hyvät orkesterit keskinkertaisista ja huonoista.

Sama herkän kuuntelemisen ja tapahtumien seuraamisen tarve on myös pienyhtyesoitossa. Kun pianisti soittaa sointukäännöksen, joka eroaa perussoinnuista, muiden yhtyeen jäsenten on tiedostettava se välittömästi. Kun rumpali lisää kappaleeseen oman rytmillisen ideansa muiden on huomioitava se jne. Kaikki tämä vaikuttaa kokonaisuuteen ja auttaa ehyen ja nautittavan musiikillisen esityksen syntymiseen.

Samaa musiikillista mukautumiskykyä vaaditaan myös freelancer-työssä, jossa työtehtävät saattavat vaihdella Brahmsin soittamisesta jazzilliseen soolotyöskentelyyn. Ammattimuusikon tulee pystyä paneutumaan ja muuntumaan eri musiikkityyleihin ja erilaisiin esiintymistilaisuuksiin. Tämä ilmentää soittajassa sekä musiikillista että ammatillista kypsyyttä.

"Ole osa musiikillista esitystä työntymättä siitä esiin. Ole osa musiikillista esitystä häviämättä musiikin sekaan. Ole kokonaisuuden ja annetun tilaisuuden puitteissa niin luova kuin vain pystyt."

Bachin ja Beethovenin aikakautena 1600-1800 luvuilla improvisointi oli itsestään selvä asia musiikin kaikilla alueilla. Jokainen osasi improvisoida ja se oli luonnollinen osa muusikon ammattia. Tyypillinen esimerkki improvisoinnista on konsertto4en lukuisat kadenssit, jotka pohjimmiltaan ovat improvisaatioita. Jostain syystä vuosisadallamme muusikot ovat etääntyneet improvisoinnista ja soitto on pitäytynyt kirjoitetun musiikin notaation tulkintaan.

Kyky improvisoida ei ole tärkeää ainoastaan jazz-muusikoille vaan kaikille tyylisuunnasta riippumatta. Improvisointiharjoittelun tulee kuulua päivittäiseen harjoitteluohjelmaan. Päivittäinen, vaikkapa vain 5-10 minuutin improvisointiharjoittelu syventää kosketusta musiikkiin ja lisää musiikin ymmärrystä.

Ed Neumeister neuvoi harjoittelemaan improvisointia seuraavasti:

1. Määrittele improvisointiharjoituksen kesto. Esim. 5 minuuttia. Viritä ajastin ilmoittamaan kun kestoksi määrittelemäsi aika on päättynyt.
2. Nauhoita harjoituksesi jotta voit analysoida improvisointiasi. Mistä pidit ja mistä et. Jätä seuraavana päivänä improvisoinnistasi pois epäonnistuneet kohdat tai hio ne kuntoon.
3. Voit antaa itsellesi määrittelemäsi ajan puitteissa vapauden improvisoida musiikkia ilman skaala, sävellaji, harmonia tai tempollisia rajoituksia. Tai asettaa harjoituksellesi täsmällisiä muotoja, esim. improvisoida käyttäen vain C-duurin säveliä tai pitäytyä mihin tahansa mieleesi tulevaan skaalaan. Harjoitusta voi päivittäin muuntaa ja kehittää vain sointuja ja jopa yksittäisiä säveliä tai sävelaskelia koskevaksi. On haastavaa ja musiikillista ilmaisu-kykyä kehittävää improvisoida esim. viisi minuuttia käyttäen vain yhtä tai kahta ääntä varioiden tempoja, muuntaen sävelen värejä eri vetoja käyttäen ja vaihdellen äänen voimakkuutta. Rajaamalla improvisaatio muutamiin nuotteihin joutuu paneutumaan syvällisemmin itse musiikin sisältöön ja instrumentin suomiin mahdollisuuksiin.

Ed antoi takuun (Money Back Guarantee), että jokainen joka vaivautuu harjoittelemaan edellä esitetyllä tavalla kehittyy improvisoinnissa ja samalla harjoittelijan musiikin ymmärrys ja musikaalinen ilmaisukyky kehittyy.

Jazzimprovisoinnin peruselementit Ed jakoi neljään osa-alueeseen:

1. soittotekniikka ja skaalat
2. jazzmuusikoiden kuuntelu ja vaikutteiden omaksuminen
3. innostus ja halu luoda musiikkia
4. taju ja taipumus (intuition).

Ed Neumeisterin persoona ja näkemykset heijastivat syvää perehtymistä musiikkiin sekä päämäärätietoista harjoittelua ja soittimen teknistä hallintaa. Ed kertoi, että hänen suhteensa työhön ei ole rahan ansaitseminen vaan edessä olevan työtehtävän suorittaminen musiikillisesti mahdollisimman hyvin. Hänen tavoitteensa on jatkuvasti oppia ja kasvaa sekä ihmisenä että muusikkona. Ed kokeilee musiikillisia ja teknisiä rajojaan jatkuvasti ja pyrkii laajentamaan niitä. Musiikillinen onnistuminen ja uuden luovan ratkaisun löytäminen on paras palkkio tehdystä työstä.

Ed Neumeisterin, kuten myös Conrad Henriginkin, näkemykset ja opit korostavat systemaattisen, pää- määrätietoisen ja runsaan harjoittelun sekä musiikkiin paneutumisen merkitystä. Edin ja Conradin pasuunaklinikoissaan esittämien asioiden sekä myös Suomesta löytyvän jazz ja big band tietämyksen pohjalta voi todeta, että maassamme on runsaasti tietoa ja opastusta saatavissa sitä haluavalle. Kehityksen ydin on enemmänkin siinä löytyykö henkilöltä päättäväisyyttä harjoitella perusasiat kuntoon ja tehdä systemaattisesti ja paljon työtä. Tämän hetkistä tilannettamme voisi kuvata ruotsalaisen sananlaskun tavoin "Kyllä Herra auttaa merimiestä, mutta itse pitää soutaa".

Terveisin

Pekka Leander

Klassisen musiikin opiskeluun kuulun luonnollisena asiana perehtyminen laaja-alaisesti koko musiikin spektriin vanhoista klassikoista moderneimpiin nykysäveltäjiin. Opiskelun tarkoituksena on antaa opiskelijalla laaja musiikillinen perspektiivi ja vankka tiedollinen perusta, josta itse kukin voi mieltymyksensä ja näkemyksensä perusteella lähteä luomaan omaa musiikillista uraansa.

Sama laaja-alainen musiikkiin ja sen eri tyylilajeihin perehtyminen tulee tapahtua myös jazz-musiikkia opiskeltaessa. Jazz-musiikin improvisoidusta luonteesta johtuen levyillä ja niiden kuuntelemisella on keskeinen rooli aiheeseen perehdyttäessä. Kirjoittaja on valinnut joitakin eri tyylisuuntia edustavien pasunistien levyesimerkkejä. Ne ilmentävät jazzin lähes rajatonta ilmaisuskaalaa sekä sitä, kuinka pasuunaa voidaan soittaa mestarillisesti hyvin eri tyyleillä.

Rav Anderson - Old Bottles-New Wine, levymerkki: Enja 4098 Stereo, äänitetty 1985. Kappaleet: Love Me or Leave Me, Bohemia After Dark, La Rosita, In A Mellowtone, Laird Baird.
Ray Anderson on eräs tämän hetken persoonallisimmista nuorista pasunisteista, jonka soitossa yhdistyvät väkevä feeling, huippumusikaalisuus sekä pasuunan laajan väriskaalan rehevä käyttö.

Harold Betters - Funk City Exress, levymerkki: Reprise RS 6241 Stereo, äänitetty 1960-luvulla. Kappaleet: Hot Tamale Man, WIIere Are You, Born Free, The Olory of Love, My Blue Heaven, That's Life jne.
Levy on viihteellinen ja sellaiseksi tarkoitettu. Harold Betters on vähemmän tunnettu pasunisti, jolla on suuri ja laulava pasuunan ääni. Hän soittaa evergreen-iskelmiä svengaavasti ja värittäen kappaleita jazzillisilla vinjeteillä. Hyvää täytemateriaalia, jolla voi keventää jazzkeikan ohjelmistoa.

Bill Harris - The Exciting Battle, JATP Stockholm '55, levymerkki: Pablo 231o713, äänitetty: JATP konsertti Tukholmassa 1955, levy valmistette 1974. Kappaleet: Little David, Ow, Skylark, Birks jne.

Erittäin onnistunut Jazz At The Philharmonic -konserttilevytys. Bill Harris on jazzpasuunan historian eräs persoonallisimmista ja merkityksellisimmistä soittajista. Hänellä on ainutlaatuinen kyky luoda yksinkertaisista elementeistä pasuunan äänen väriä muuntaen, glissandoja, slurreja ja saman äänen eri positioita käyttäen lähes räjähtävä jazzillinen jännite. Levyllä kompista huolehtivat Oscar Peterson, Herb Ellis, Ray Brown ja Louis Bellson, joten svengin voi vain arvata.

J.J.Johnson - A Touch of Satin, levymerkki: Columbia SC 8537 tai CL 1737, äänitetty 1960. Kappaleet Satin Doll, Fiat Black, Gigi, Bloozineff, Sophisti-cated Lady, Goodbye jne.
Jazzpasuunan levylistaa ei voi kirjoittaa etteikö siinä olisi yksi tai useampia J.J.Johnsonin levytyksiä. A Touch of Satin on hyvä kvartettilevytys ja osoitus JJ:n aseistariisuvasta mestarillisuudesta. Täydellinen yhdistelmä pasuunan teknillistä hallintaa, sointujen ja harmonian taitavaa käsittelyä sekä luovaa taiteellisuutta.

Albert Mangelsdorff - Triloque - Live, levymerkki: MPS 0068.175, äänitetty 1976 Berliinin Jazz-festivaaleilla. Kappaleet: Triloque, Zores Mores, Arit Steps On An Elephant's Toes, Foreign Fun, Accidental Meeting.
Albert Mangelsdorff on kehittänyt oman, täysin muista eroavan tyylinsä, jonka tyyppimerkintä on persoonallinen sointujen käsittely sekä sointujen laulamisen ja soiton yhdistäminen (multiphonics). Mangelsdorff on hyvä esimerkki siitä, miten omat jazzilliset näkemykset voi kehittää persoonalliseksi tyyliksi ja uudeksi tulkintaulottuvuudeksi.

Frank Rosolino - Just Friends, levymerkki: MPS 5D - 064D-99585, äänitetty Domicile jazzklubissa Miächenissä 1975e Kappaleet: Well You Needn't, Just Friends, Stella By Starlight, There Is No Greater Love, Quiet Nights, My Funny Valentine.

Frank Rosolino kuuluu jazzpasuunan kiistattomiin mestareihin. Hänellä on - ilmiömäinen ja erittäin persoonallinen soittotekniikka. Tämä yhdistettynä valtavaan energisyyteen, musikaalisuuteen ja huumoriin on synnyttänyt täysin omaleimaisen jazzillisen tulkintatavan. Rosolino erottuu joukosta kuin joukosta, ja lähes aina edukseen. Rosolinon ylipursuavaa soittotyyliä kuunnellessa on syytä kiinnittää huomiota, että kaikkien koristeiden ja musiikillisen brodeerauksen taustalla hänen soittonsa hallitseva peruspiirre on suuri lyyrisyys.

Jack Teagarden - Mis'ry and The Blues, levymerkki: Verve V-8416, äänitetty 1961. Kappaleet: Mis'ry And The Blues, Basin Street Blues, Dixieland One-Step, Don't Teli A Man About His Woman, Froggie Moore Blues jne.

Pasuunan ääneen voi tuskin ladata enempää eletyn elämän kokemusta ja tuskaa kuin Jack Teagardenilla on levyn nimikkokappaleessa. Levy on yksi hieman tavallisuudesta poikkeava esimerkki Teagardenin laajasta ja korkeatasoisesta levytuotannosta. Teagardenin ainutlaatuista tyyliä leimaavat vaivaton soittimen hallinta, soolojen melodisuus, blues-tulkintojen syvyys sekä soiton mestarillinen rytmillinen ajoitus.

Bill Watrous - The Tiaer Of San Pedro, levymerkki: Columbia PC33701, äänitetty 1985. Kappaleet: Dirty Dan, The Tiger of San Pedro, T.S, T.S, Sweet Georgia Brown Upside Down jne.

Bill Watrousta kuunnellessa tuntuu siltä, että hänessä yhdistyy kaikki se, mitä jazzpasuunan soitossa on teknisesti tähän päivään mennessä opittu. Lähes vailla rajoja oleva teknillinen taituruus, ylärekisterin häikäisevä hallinta, äänen laulavuus, sointujen ja skaalojen vaivaton käsittely, täydellinen hengitys- ja kielitystekniikka. Bill Watrouksen kaiken kattavaa ja lähes lamaannuttavaa teknistä mestaruutta kuunnellessa ei ole syytä masentua vaan pitää mielessä, että vaikka Watrous todennäköisesti teknisessä suorituksessa päihittää kaikki tämän levylistan muut pasunistit, tekninen ylivoimaisuus ei tee hänen soitostaan enemmän jazzia muihin verrattuna. Usein tilanne on päinvastoin.

Kim Windina - Kai Ole', levymerkki: Verve V-8427, äänitetty 1961. Kappaleet: Autumn Leaves, Besame Mueho, Adios, Dansero, Manteca jne.

Kai Winding on paljon levyttänyt ja tunnettu jazz-pasunisti, jonka uran kohokohta oli yhteistyö J.J.Johnsonin kanssa. Tämä yhteistyö tuotti useita erinomaisia kahdella pasuunalla ja rytmiryhmällä soitettuja levyjä, jotka ovat pasuunajazzin historiaa. Windingin osalta vähemmälle huomiolle on jäänyt hänen sovittajalahjakkuutensa sekä aivan erinomainen leadpasuunan soittotaitonsa. Windingin maskuliininen soittimen ääni ja agressiivinen fraseeraustyyli tekevät hänestä erään parhaimmista big band -leadpasunisteista. Viihteellinen Kai Ole' on hyvä esimerkki tästä.

Oheisia ja muita pasunistien levyjä voi tiedustella osoitteesta:

Digelius Music / Emu Lehtinen

Puh. 09-666 375

Avoinna: Arkisin Lauantaisin

12-18 10-15

    info & palaute