Pekka Leander

HAL CROOK SUOMESSA

Mielipiteitä ja ajatuksia jazz pasuunansoitosta ja improvisoinnista

Suomen Pasuuna ja Tuubaseuran julkaisuja

Helsinki 1993

Aiheeseen liittyviä muita suomenkielisiä julkaisuja:

• Conrad Herwi -klinikka (Pekka Leander)

  "Ajatuksia pasuunansoitosta ja improvisoinnista jazz-musiikissa"

  Julkaistu 1991

• Trombone a'la Neumeister (Pekka Leander)

  Ed Neumeisterin jazzpasuunaklinikasta kirjoitettu kooste.

  Julkaistu 1992

Julkaisut ovat tilattavissa Suomen Pasuuna- ja Tuubaseuralta.

HAL CROOK SUOMESSA

UMO ja Suomen Pasuuna- ja Tuubaseura ovat viime vuosina tuottaneet maahamme maailman johtavia jazzpasunisteja. Conrad Herwig vieraili Suomessa vuonna 1990 ja Ed Neumeister vuotta myöhemmin. Vuoden 1993 keväällä oli vuorossa Hal Crook.

Huippupasunistit ovat esiintyneet UMO:n solisteina ja järjestäneet yhdessä Supatuksen kanssa jazz-pasuunan-soittoa käsitelleen klinikan. Vierailijat ovat olleet erinomaisia solisteja ja instrumentalisteja sekä laaja-alaisesti musiikkiin perehtyneitä pedagogeja. Jotta käynnit koituisivat mahdollisimman monen asianharrastajan hyödyksi, ja maahamme saataisiin vähitellen aiheeseen liittyvää suomenkielistä materiaalia, on kirjoittaja laatinut klinikoista ja tapaamisista koosteet.

Huippupasunisteihin perehtyminen osoittaa, että huipulle ei vie monta erilaista tietä. Jokainen on tehnyt taitonsa eteen paljon systemaattista ja päämäärä-tietoista työtä sekä perehtynyt musiikkiin ja musiikin teoriaan perusteellisesti ja monipuolisesti. Korkea ammattitaito on yksiselitteisesti kovan työn tulos. Hal Grookin vierailu vahvisti säännön.

Hal Grookin Suomen vierailusta laadittu kooste rakentuu seuraavista aiheista:

1. Luento Vaskimusiikin III Talvitapahtumassa Vantaalla
2. Keskusteluja Hal Grookin kanssa
3. How to Improvise -kirja

Kooste ei sisällä aikaisempien tavoin paljon nuotti-esimerkkejä. Tähän on lähinnä syynä, että Hal Grookin luento oli ajallisesti lyhyt ja toisaalta niille jotka haluavat paneutua asiaan syvällisemmin tarjoaa Hal Grookin "How to Improvise" -kirja koko rahan edestä systemaattisin askelin etenevää ja havainnollisesti nuotinnettua materiaalia. Tämä kooste ei pysty eikä pyri kilpailemaan sen kanssa.

1. LUENTO VASKIMUSIIKIN TALVITAPAHTUMASSA VANTAALLA

Lämmittelyharjoitukset vaihtelevat ja ovat jonkinasteisesti henkilökohtainen asia. Mikä sopii yhdelle ei ole täsmälleen samanlaisena välttämättä paras mahdollinen toiselle. Kunkin tulee omien vahvuuksiensa/heikkouksiensa, käytettävissä olevan ajan sekä omien tavoitteittensa mukaan luoda oma yksityiskohtainen lämmittelyohjelmansa. Vaikka sisältö saattaa vaihdella tulee jokaisella, joka haluaa kehittää itseään olla lämmittelyohjelma ja se tulee käydä lävitse säännöllisesti la päivittäin. Oma ohjelmani on seuraava:

• Herätän kehoni ja mieleni soittokuntoon rauhallisesti, hellävaraisesti ja osa- alue kerrallaan. Lämmittelyprosessia voisi verrata gourmet-aterian syöntiin. Ateria maistuu paremmalta kun sen syö rauhallisesti nauttien eikä nopeasti hotkien.

• Ensimmäisenä herätän huulet pari minuuttia kestävällä buzzing-harjoituksella ilman suukappaletta. Harjoitus herättää samalla pallean ja saa soittaessa tarvittavan ilmavirran toimimaan oikealla tavalla.

• Toistan saman buzzing-harjoituksen suukappaleen kanssa.

• Seuraavana herätän kielen samanlaisilla buzzing-harjoituksilla. Harjoittelukuvioiksi sopivat kolmisoinnut, arpeggiot, eri sävellajikulut jne. Esim.

  

• Vasta näiden harjoitusten jälkeen aloitan harjoittelun pasuunalla. Soitan aluksi matalia ääniä. Rauhallisesti ja pehmeästi soitetuilla matalilla äänillä saan pallean laajenemaan ja supistumaan ja näin saan sen mukaan soittamisen kokonaisprosessiin.

• Puhaltaessani pitkiä ääniä kuvittelen, että kurkkuni on avoin putki, jonka lävitse pallean ja vatsalihasten lähettämä ilma virtaa. Tässä vaiheessa en kiinnitä huomiota äänen aloitukseen enkä äänen laatuun vaan ainoastaan esteettömästi kulkevaan ilmavirtaan.

• Lämmittely ei ole ainoastaan fyysinen tapahtuma vaan sen aikana koko keho, mieli ja ajatukset virittyvät soittamiseen.

• Kun olen saanut ilman esteettömästi virtaamaan keskityn äänen alukkeen (attack) harjoitteluun. Pasuunansoitonopettajallani oli tapana piirtää paperilapulle ympyrä ja ympyrän keskelle piste. Hän kehoitti minua ajattelemaan, että ympyrä on nuotti ja piste nuottia vastaavan äänen keskipiste. Pitäen piirrosta edessäni opettajani pyysi minua ikäänkuin "sylkemällä" suuntaamaan äänen alukkeen ympyrän keskellä olevaan pisteeseen. Tällä ajattelutavalla ja lyhyitä ääniä ottaen lämmittelen äänen alukkeen toimimaan.

• Seuraavana käyn lävitse harjoituksia Blazhevitchin, Rochutin jne. pasuunakouluista. Keskityn harjoituksissa jonkun tietyn asian esim. staccaton harjoitteluun. Seuraava harjoituksen kohde saattaa olla legato, äänen aluke jne. En seuraa orjallisesti harjoituskappaleen nuottimerkintöjä vaan muunnan harjoituksen palvelemaan harjoitukseni kohteena olevaa asiaa. Harjoitukset soitan mezzopianossa tai mezzofortessa.

• Haluan korostaa harjoittelun kurinalaisuutta ja keskittymistä tiettyjen asioiden kuntoon saattamiseen sen sijaan, että joka päivä ilman säännönmukaista ohjelmaa harjoitellaan vähän sitä ja vähän tätä. Olen käsitellyt näkemyksiäni harjoittelusta kirjassani "How to Improvise". Systemaattisen harjoittelun lisäksi kirjani käsittelee jazz- improvisointia ja sen eri elementtejä. (Kirjasta tarkemmin sivuilla 21-23.) Kokemukseni on, että kyse ei niinkään ole tiedosta mitä harjoitella vaan miten harjoitella. Annan arvoa omalle pasuunansoitonopettajalleni, joka aika ajoin lähes tieteellisellä tarkkuudella opasti minut asia kerrallaan paneutumaan pasuunansoiton eri osa-alueisiin.

• Jatkaessani päivittäistä harjoittelua otan työskentelyn kohteeksi jonkun työni tai kehitykseni kannalta tärkeän skaalan, soinnun tai kuvion, jota käyn lävitse erilaisissa tempoissa, erilaisin artikulaatioin, erilaisin muunnelmin. Työstän aiheen valmiiksi muistipankkiini. Kun perusasiat (perussoinnut ja - skaalat) ovat kunnossa suosittelen harjoittelun kohteiksi sointujen muunnoksia ja erilaisia asteikkoja. Esimerkiksi sus 4 sointu sopii pasuunalle hyväksi harjoittelukohteeksi, koska se sisältää "hyppäyksiä ja askelia". C sus 4 = C (hyppäys) F (askel) 0 (hyppäys) C.

  Harjoittelen sus nelosia eri sävellajeista ja sekä ylhäältä että alhaalta pasuunan eri rekistereitä yhdistellen. Kehittelen ja soitan kuvioita, joista minulla on hyötyä soolotyöskentelyssäni. Lämmittelyn ei tule olla käytännön tarpeille vierasta kliinisten kuvioiden ja harjoitusten toistoa vaan rakenteita, juoksutuksia ja kuvioita, jotka ovat mahdollisimman lähellä käytännön tarpeita ja tilanteita. Näin harjoittelusta saa olennaisesti suuremman hyödyn.

Kirjoittaja on imitoinut Hal Crookin esittämää E sus4 (E,A,H,E) harjoitusta. Neljästä äänestä ja niiden kerrannaisista saa erilaisilla yhdistelmillä paljon irti. Epätavallisten sointujen pyörittäminen tekee myös korvalle hyvää.

Vapaassa tempossa improvisaation omaisesti:

Luentoon varattu aika ei mahdollistanut lämmittelyohjelman yksityiskohtaisempaa läpikäyntiä. Paneutumalla edellä esitettyyn ja täydentämällä sitä Hal Crookin kirjalla lukija saa hyvän kuvan erään maailman johtavan jazzpasunistin ja -pedagogin näkemyksistä ja tavasta harjoitella.

Seuraavana Hal Crook vastaili yleisön taholta esitettyihin kysymyksiin.

• Käytätkö soitossasi doodle-kielitystä?

  "Käytän doodle-kielitystä apuvälineenä etenkin nopeissa kuvioissa ja juoksutuksissa. Harjoittelin doodle-kielitystä kolme vuotta ennen kuin sain sen toimimaan kunnolla. Doodle-kielitys avaa täysin uusia teknisiä mahdollisuuksia ja se on pitkänkin harjoittelun vaivan arvoinen."

  Hal Grook esitteli pasuunalla doodle-kielitekniikkaansa. Harjoitukset olivat nopeassa tempossa soitettuja duuriskaaloja, joten niitä ei ole tähän kopioitu. Doodle-kielitystä on käsitelty myös Conrad Herwigin klinikasta kirjoitetussa koosteessa. Parhaimmillaan doodle-kielitykseen perehtyminen vaatii opettajan ja elävän opetustilanteen. Asian omaksuminen ainoastaan kirjallisen esityksen pohjalta on hankalaa. Doodle-kielitykseen perehtyminen olisi sinänsä oman klinikkansa arvoinen asia.

• Soolokonsertti UMO:n kanssa osoitti, että sinulla on hyvä ote ylärekisteriin ja äänet tulevat selkeästi ja vaivattomasti. Voitko neuvoa mihin seikkoihin pitäisi kiinnittää huomiota ylärekisteriä harjoiteltaessa?

  "Ylärekisterin soitto ja korkeat äänet on asia-kokonaisuus, joka koostuu monista asioista, kuten oikeasta hengityksestä, kyvystä hallita ja kontrolloida huulten ja huuliin vaikuttavia lihaksia, oikean tyylisestä harjoittelusta jne. Haluan ottaa esille yhden yksityiskohdan, josta olen havainnut olevan hyötyä. Yksityiskohta on kielitys. Soittaessani korkealta käytän perinteisen da, ga, da, ga -kielityksen sijaan da, da, ga, da -kielitystä. Käytän ylöslyönnillä kielen asentoa da perinteisen ga-asennon sijaan.

  Da ylöslyönnillä tekee soitosta ylärekisterissä selkeämpää ja luo paremman rytmisen ja jazzillisen tunnelman. Korostan, että tämä on kielityksen osalta vain yksi tekijä ja jazzmusiikissa juoksutukset ja kuviot ovat usein eri kielitystapojen yhdistelmiä."

• Miten kiertoilmahengitystä pitäisi harjoitella?

  "Ystäväni trumpetisti Clark Terry on eräs kierto-ilmahengityksen mestareista. Hän kirjoitti paperiseen lautasliinaan perusohjeet ja lähetti ne postitse minulle. Tästä alkoi kohdallani kierto-ilmahengitykseen perehtyminen. Glark neuvoi tekemään sarjan harjoituksia. Ensinnä hän kehoitti täyttämään posket vedellä. Seuraavaksi vesi purskautetaan suusta pois poskilihaksien avulla. Tätä toistetaan ensin vedellä ja asian sujuessa ilman vettä vain ilmaa käyttäen. Posket ilmaa täyteen ja sitten poskilihaksilla ilma purskautetaan ulos. On huomattava, että ilmaa purskautettaessa ei ole kyseessä normaali pallean kautta tapahtuva uloshengitys, vaan poskien ja suuontelon ilmatilan tyhjennys poskilihaksien avulla. Eli kurkku on ilmaa poskionteloista purskautettaessa kiinni.

  Kun tämä toimii, harjoitukseen lisätään nenän kautta tapahtuva nopea imaisu ilmaa. Nenän kautta tapahtuva ilman imaisu tapahtuu samanaikaisesti kun poskilihakset purskauttavat ilman ulos.

  Yleinen aloittelijan tekemä virhe on, että hän yrittää vetää liikaa ilmaa nenän kautta. Imaisun tulee olla nopea ja lyhyt.

  Kiertoilmahengityksen kolmas ja vaikea osa on keuhkoissa olevan ilman vapauttaminen ja keuhkojen täyttäminen uudelleen. Keuhkojen ilmavarannon vaihtaminen tapahtuu nenän kautta suoritettavien imaisujen avulla. Ei suun kautta.

  Kiertoilmahengitys muodostaa hengityksestä eräänlaisen ilmankiertopiirin, jossa ilman sisäänotto tapahtuu nenän kautta. Tämä mahdollistaa katkeamattoman äänen tai juoksutusten soittamisen. Säkkipilli toimii samalla periaatteella. Suussa olevalla pillillä täytetään ilmaleili. Kun ilma- leiliä puristetaan kyynärpäällä vapautuu ilma ja syntyy ääni. Ilman sisäänotto ja ilman vapauttaminen ovat erillisiä, joskin toistensa kanssa synkronissa olevia tapahtumia."

Kiertoilmahengitys kuten doodle-kielityskin ovat vaikeasti omaksuttavia asioita pelkästään kirjallisen neuvon avulla. Kumpikin vaatii elävän esimerkin ja harjoittelutilaisuuden. Hal Crook korosti yleisestikin näkemisen, henkilökohtaisen kokemisen ja paikallaolon merkitystä oppimistapahtumassa. Omakohtainen kokemus ja elämys, on usein huomattavasti arvokkaampi kuin pelkkä esityksen kuuleminen levyltä tai radiosta.

Luentonsa lopuksi Hal Crook soitti vapaasti improvisoiden Duke Ellingtonin säveltämän balladin "In A Sentimental Mood". (Improvisaatio on soitettu vapaassa tempossa, joten allaolevat nuottien aika-arvot ovat viitteellisiä.)

2. KESKUSTELUJA

Hal Crook: Sekä isäni että isoisäni soittivat pianoa, joten musiikki on ollut olennainen osa lapsuuden kotiani. Isoisäni Hal Crook Senior soitti elokuvateattereissa mykkäelokuvien tausta-musiikkia. Hän ei lukenut nuotteja, mutta omasi hämmästyttävän tarkan nuottikorvan ja sointujen tajun. Isäni Hal Crook Junior soitti pianoa dixieland-yhtyeessä ja muistan ihastelleeni isäni ja hänen yhtyeensä soittoa jo hyvin nuorena yhtyeen harjoitellessa kotonamme. Musiikki oli osa perheemme jokapäiväistä elämää ja niinpä minut Hal Crook III istutettiin pianon ääreen jo viisivuotiaana.

Hal Crook: Aloitin viisivuotiaana äitini opastuksella pianon soiton. Eli olen perusolemukseltani ensin pianisti ja vasta sitten pasunisti. Pasuunansoiton aloitin 12-vuotiaana kokeillen sitä ennen erilaisia muita instrumentteja mm. viulua. Pasuunaan päädyin siksi, että koulumme dixieland- orkesterista sattui puuttumaan pasunisti ja aloittamalla pasuunan harjoittelun sain paikan orkesterista. Rehellinen ollakseni luulen, että olisin valinnut minkä tahansa vapaana olevan paikan orkesterista yksinkertaisesti siitä syystä, että koulumme orkesteri oli erittäin suosittu - ja erityisesti tyttöjen keskuudessa.

Hal Crook: Aivan varmasti ja uskon merkityksen olevan musiikillisen ilmaisutapani osalta olennaisen. Ajattelen ilmeisesti kuin pianisti ja tulkitsen itseäni pasuunalla. Toisaalta kodin vaikutuksesta musiikillinen perustani on dixieland-musiikissa, jota sekä kuuntelin että soitin nuorena. Nuoruusvuosieni pasunisti- ihanteita olivat Dickie Wells, Vie Diekenson, Jack Teagarden, George Brunis, Trummy Young, joten tunnen jazzin historian ja perinteen, mistä jazz on lähtenyt kehittymään. Katson, että tästä perinteen tuntemisesta on minulle suurta hyötyä. Soittaessani free- tai avantgardejazzia perinteen tunteminen antaa soitolleni pohjaa ja uskottavuutta, koska jazzin perinne on kuultavissa soitostani.

Hal Crook: Pidän perinteen tuntemista musiikillisen kehityksen osalta erittäin tärkeänä. Puuhun - myös musiikilliseen - on noustava tyvestä. Toimin musiikin professorina Bostonissa sijaitsevassa Berkleen Musiikkikorkeakoulussa (Berklee College of Music) ja joudun opetustoimessani jatkuvasti korostamaan perinteen tuntemisen merkitystä. Monet nuoret haluavat kärsimättöminä ohittaa perinteen ja ryhtyä soittamaan heti modernisti. Jokainen päätyy soittamaan oman kutsumuksensa tai mielihalunsa mukaisesti, mutta ollakseen omassa pyrkimyksessään uskottava, jokaisen tulee olla perehtynyt jazzin historiaan ja ymmärtää miten tämä taiteen laji on kehittynyt.

Jazz on moniulotteinen taidemuoto, jossa hyvyyden tai huonouden mitta ei ole se soittaako modernisti vai perinteisesti vaan miten soittaa ja mikä on oman tyylilajinsa puitteissa soiton sisältö.

Hal Crook: Kuten aiemmin totesin ajattelen musiikkia pianistin lähtökohdasta. En itse asiassa tällä hetkellä kuuntele muita pasunisteja kovin paljon ja silloin kun kuuntelen seuraan heidän soittoaan teknisestä kuvakulmasta Eli miten he ovat ratkaisseet soittoteknisiä ongelmia. Musiikillisesti olen luultavasti saanut enemmän vaikutteita pianisteilta, saxofonisteilta ja kitaristeilta kuin pasunisteilta. Tavoitteeni on ollut laajentaa ilmaisuskaalaani yhdistämällä pasuunan soittoon muille soittimille kuten pianolle, kitaralle ja saxofonille tyypillisiä piirteitä. Luonnollisesti unohtamatta pasuunan persoonallista ja monipuolista ilmaisuvoimaa.

Hal Crook: Haluan erityisesti mainita kaksi opettajaa, joille olen kiitollinen. Toinen heistä on Bennie Pazienza, luultavasti lukijoille täysin tuntematon. Bennie oli opiskellut yhdeksän vuotta maailmankuulun Simon Mantian oppilaana ja toimi kotikaupungissani Providencessa (Rhode Island) huonekaluliikkeen myyntimiehenä. Kun huonekaluliikkeessä ei ollut asiakkaita Bennie harjoitteli pasuunansoittoa ja hän oli erittäin taitava klassisen musiikin soittaja ja opettaja. Bennie Pazienza oli yksi niistä suurista pasunisteista, jotka ovat jääneet suurelle yleisölle täysin tuntemattomiksi.

Jazzpasuunan soittoon minut on perehdyttänyt Porky Cohen. Porky oli soittanut Gharlie Barnetin, Tommy Dorseyn ja Glenn Millerin isoissa orkestereissa. Porky soitti dixieland- yhtyeessä ja olen kiitollinen hänelle, että pääsin eräänlaisena varamiehenä dixie-keikoille ja jo nuorena käytännön kautta perehtymään traditionaaliseen jazziin.

Hal Crook: Prosessi on hyvä ilmaisu kuvaamaan solistin työskentelyä. Huomioni on soolotyöskentelyssä jakaantunut kahtia. Seuraan sointuja, orkesteria, rytmin ajoitusta ja tempoa sekä toisaalta omaa solistista toimintaani, jotta näistä elementeistä syntyy ehjä kokonaisuus. Käytän tehokeinona perussointurakenteen ulkopuolisia ääniä sekä ulkopuolella tempon olevia rytmillisiä kulkuja, joten kyky keskittyä sekä kokonaisuuden ja sen osien jatkuvaan hallintaan on solistisen prosessin välttämätön edellytys.

Hal Crook: Soittaessani sooloa "heitän käteni" (throw my arm) motoriseen liikesarjaan, joka aikaansaa jazzillisen kuvion tai fraasikokonaisuuden. Motoriseksi harjoiteltua toimintamallia voisi verrata kalastettaessa virvelin heittoon, jossa vieheen ja siiman heitto muodostaa motorisen, harjoitellun liikesarjan. Ja kuten kalastuksessakin, jokainen virvelin heitto on hieman erilainen olosuhteista riippuen, näin on myös musiikissakin.

Motoriseksi harjoiteltu liikesarja tuottaa joka kerta musiikillisesta kokonaisuudesta, impulsseista ja olosuhteista johtuen aina hieman erilaisia musiikillisia tulkintoja. Omaksuin "throw your arm" -ajattelun soittaessani free-jazzia. Ajanoloon liikesarjat muuttuivat niin automaattisiksi, että ryhdyin käyttämään niitä myös perinteiseen sointurakenteeseen perustuvien kappaleiden soolotyöskentelyssä. "Throw Your Arm" -tapa merkitsee soolotilanteessa pasuunan soittamista ennalta harjoiteltujen liikeratojen mukaisesti sen sijaan, että soolo ohjautuisi täsmällisesti ennalta ajateltujen sävelten mukaan.

Käytätkö soittaessasi apuvetoja ia niiden luomia mahdollisuuksia?

Hal Crook: En oikeastaan. Käytän neljää ensimmäistä vetoa ja alhaalta normaalisti myös muita. Tiedän, että esimerkiksi Jimmy Knepper on kehittänyt itselleen hämmästyttävän tekniikan ja soittotavan harjoittelemalla keski- ja ylärekisterissä 4-7. vedot ja yhdistämällä tähän "against the grain" -soittotavan suomat mahdollisuudet. Harjoittelemalla asian varmasti oppii. Elämä on kuitenkin liian lyhyt, jotta voisi oppia kaiken ja toisaalta tavoitteeni ja pyrkimykseni musiikillisen ilmaisuni kehittämisessä johtavat toiseen suuntaan.

Hal Crook: Opetustyöstä, soittokeikoista ja perhe-elämästä johtuen harjoittelen vain kaksi tuntia päivässä. Tämän rajallisen ajan käytän niin hyvin kuin mahdollista keskittyen päätavoitteeseeni, joka on kehittää oma persoonallinen ilmaisutapa. Aivan kuten esimerkiksi Sonny Rollins ja John Coltrane ovat tehneet.

Hal Crook: Keskityn niin kokonaisvaltaisesti oman tyylini ja musiikillisen ilmaisuni kehittämiseen, että en seuraa muiden pasunistien enkä liiemmälti myös muidenkaan jazzmuusikoiden tekemisiä. Olen havainnut, että kuuntelemalla muiden soittoa otan heistä vaikutteita ja ryhdyn kopioimaan heidän soittotapaansa. Haluan olla kaikesta tästä vapaa kehittäessäni omaa tyyliäni. Vuosia ja vuosia kuuntelin ja imitoin johtavia pasunisteja ja jazz-muusikoita. Sain heiltä runsaasti vaikutteita ja soittoni oli eräänlainen vaikutteiden synteesi. Nyt haluan lisätä kaikkeen omaksumaani oman henkilökohtaisen panokseni ja kehittää itselleni muista erottuvan ilmaisutavan ja näin omalta pieneltä osaltani kehittää jazzia persoonalliseen, muista erottuvaan suuntaan.

Mikä on suhteesi Bluesiin?

Hal Grook: Ystävälläni trumpetisti Clark Terryllä oli tapana laulaa humoristinen blues, jonka sanat menivät jotenkin näin: "1 woke up this morning my Cadillac was stolen 1 got a stolen Cadillac Blues..". Joten kunnon bluestulkinnan lähtökohdaksi ilmeisesti tarvitaan, että esittäjän Cadillac on varastettu!!

Bluesiin liitetään klisheenomaisesti tuska ja kärsimys. Esittäjän rakastettu on jättänyt tai kuollut, henkilö on menettänyt jotain tärkeää vaikkapa Cadillacinsa jne, jne. Minusta bluesissa pohjimmiltaan on kysymys musiikin esittämisestä voimakkaalla tunteella.

Havaijilainen musiikki, countrymusiikki tai vaikkapa suomalainen kansanlaulu on minulle blues kun se esitetään voimakkaalla tunteella. Sana blues symbolisoi minulle voimakasta tunnetta - joko iloa tai surua. Kun bluesia tarkastellaan teoreettisesti sillä on luonnollisesti oma rakenteensa, sointukulkunsa ja blues- skaalansa, mutta näidenkään soittaminen ei tee musiikista bluesia ellei siinä ole voimakasta tunnelatausta.

Hal Crook: Asiaa voisi ja ehkä pitäisikin tarkastella ei ainoastaan jazzin vaan koko taiteen näkökulmasta. Kun Picasso piirtää ympyrän ja Hal Crook piirtää ympyrän luulen, että kaikki kuvataiteen ystävät havaitsevat heti eron ja tunnistavat Picasson ympyrän taiteellisen syvyyden ja taituruuden millä se on piirretty. Picasso tekee ympyrästä taideteoksen, jolla hän ilmentää taiteellista näkemystään. Minun ympyrästäni välittyy katsojalle vain ympyrän piirtämisen tekninen suoritus ilman taiteellista syvyyttä.

Näin on myös jazzmusiikissa. Pasuunajazzin suurten mestareiden kuten J.J.Johnsonin ja Bill Harriksen soitosta heijastuu syvän taiteellisen persoonallisuuden lisäksi vuodet, jotka he ovat harjoitelleet ammattitaitonsa eteen. Heidän kypsynyt taiteellisuutensa on muuntanut teknisen taituruuden itsetarkoituksesta apuvälineeksi.

Mestarillisuus välittyy kuulijalle yhdestä soitetusta äänestä, johon on jännitteenomaisesti latautunut esittäjän taiteellinen päämäärä ja tulkinnallinen syvyys. Tätä vaikeasti yksiselitteisesti määriteltävää ominaisuutta voitaisiin kutsua ammattitaidoksi, taiteelliseksi kypsyydeksi, neroudeksi tai ehkä kansanomaisesti tulkintatavaksi, jossa on "se jokin". Tämä "jokin" erottaa mestarilliset soittajat muuten vaan hyvistä soittajista.

Olen pohtinut asiaa paljon. Ennen ajattelin, että jotkut ovat yksinkertaisesti musikaalisia ja jotkut eivät. Asia ei ole ehkä näin yksiselitteinen. Mielestäni kyse on kuulemisen kyvystä. Korvan kyvystä hahmottaa ja poimia yksityiskohtia musiikista ja lähettää signaali aivoille, jotka käsittelevät signaalin ja luovat musiikkia tuottavan prosessin. Kyseessä on näin ollen lähes biologinen ominaisuus. Kun katson kukkaa näen vain lehtien vihreyden ja kukinnon värin. Joku toinen, jolla on visuaalinen kyky ja harjaantunut taito nähdä yksityiskohtia, hahmottaa kukan eri tavoin. Hän näkee lehtien rakenteen yksityiskohdat, valot ja varjot, kukinnon ja lehtien eri värisävyt. Tällaisella henkilöllä on minun visuaaliseen hahmottamiskykyyni verrattuna aivan eri lähtökohta luoda kuvallinen tulkinta kukasta.

Näin tapahtuu myös musiikissa. Jotkut muusikot eivät pysty erottamaan yksityiskohtia ja musiikin aineosia ja näin he eivät pysty lähettämään riittävää määrää informaatioainesta luovalle ajattelu-prosessille. Heidän soittonsa saattaa olla teknisesti ja harmonisesti oikein, mutta siitä puuttuu "se jokin".

Käsittelen tätä vaikeasti lähestyttävää asiaa opetustoimessani Berkleen Musiikkikorkeakoulussa. Kannustan oppilaitani kiinnittämään huomiota musiikin yksityiskohtiin ja vivahteisiin sekä paneutumaan niihin. Monen aloittelevan soittajan osalta "kuulemisen kyvyn" puuttuminen saattaa johtua vain siitä, että häntä ei ole ohjattu musiikkiin oikein ja yksityiskohtien merkitystä ei ole toistuvasti korostettu.

Hal Crook: Pyrin sooloissani käyttämään vastakohtia. Ydistelemään niitä ja luomaan niiden avulla sooloihini jännitettä ja mielenkiintoa. Mielestäni soolon tulee sisältää tasapainoinen määrä vastakohtia. Mikäli soolo on alusta loppuun liian kovaääninen tai sentimentaalinen ilman vastakohtaisia elementtejä se ei mielestäni ole hyvin rakennettu ja pidä yllä kuulijan mielenkiintoa. Pyrin rakentamaan sooloesiintymiseni siten, että se muodostaa tasapainoisen kokonaisuuden tunnetta, älyllisyyttä, tekniikkaa, suvantovaiheita, teemaa ja sen tulkintaa jne. Arvioin omia esityksiäni tätä taustaa vasten. Joskus tuntuu, että esitykseni on ollut liian emotionaalinen ja toisinaan minulla on tunne, että esitykseni on ollut liian järkiperäinen. Joskus taas tuntuu, että suhde eri vastakohtaisten elementtien välillä on ollut oikea. Mielestäni solistin velvollisuus on tiedostaa nämä asiat ja pyrkiä rakentamaan soolostaan mielenkiintoinen vastakohtia sisältävä kokonaisuus

Hal Crook: Olen käsitellyt aihetta hyvin yksityiskohtaisesti kirjassani 1'HOW TO IMPROVISE". Kirjaa käytetään Berkleen Musiikkikorkeakoulussa improvisoinnin oppikirjana. Kirja johdattaa havaintoesimerkkejä ja taustanauhoja apuna käyttäen opiskelijan asteittain hallitsemaan erilaisia vasta-kohtaisia soolollisia perusaineksia, yhdistämään niitä ja luomaan aineksista kiintoisan soolollisen kokonaisuuden.

Harjoittelun osalta pidän keskeisenä asiana, että harjoittelussa on johdonmukaisuutta, säännöllisyyttä ja kurinalaisuutta. Tuloksia saavutetaan vain kärsivällisesti toistamalla ja hiomalla harjoiteltavia asioita ja aste asteelta laajentamalla osaamisen aluetta. Harjoittelemalla epäjohdon-mukaisesti yhtenä päivänä sitä ja toisena tätä ei edisty eikä saavuta tuloksia.

Ihmisen tulisi olla rehellinen itselleen ja tunnistaa sekä omat vahvuutensa että heikkoutensa. Harjoitellessa on toisaalta tärkeää hioa ja kehittää vahvuuksia, mutta toisaalta aikaa ja energiaa täytyy käyttää heikkouksien korjaamiseen vaikka asia tuntuisi epämiellyttävältä ja tuskastuttavalta. Tämä vaatii päättäväisyyttä, itsekuria sekä omien heikkouksien avointa tunnistamista. Harjoitteluhuoneeseen siirtyessämme meidän tulee jättää itsekeskeisyys ja oma "ego" ovensuuhun.

(Kirjoittaja on Hal Grookin luvalla liittänyt tämän esityksen loppuun yhteenvedon sekä tilaustiedot "HOW TO IMPROVISE" -kirjasta.)

Hal Crook: Tuskin kukaan pystyy jatkuvasti luomaan täysin uusia sooloja, joissa ei olisi vanhoja ja ennalta opeteltuja elementtejä. Soolot ovat yleensä yhdistelmä opetelluista aineksista, niiden erilaisista yhdistelmistä sekä soittotilanteen luoman tunnelman antamista impulsseista. Tavoitteena on kuitenkin saada soolo kuulostamaan kuin se olisi soitettu ensimmäistä kertaa. Tämä vaatii luovuutta ja korkeaa taiteellista ammattitaitoa.

Hal Crook: Musiikki ei ole kuten urheilu, jossa tavoitellaan paremmuutta jostain toisesta henkilöstä. Vierastan kilpailumentaliteettia musiikin alueella. Tavoitteemme ei voi olla tekninen tai jokin muu paremmuus toiseen henkilöön verrattuna vaan kehittyminen itseemme nähden ja omien taitojemme parantaminen. Meidän tulee tiedostaa oma identiteettimme muusikkona ja olla avoin jatkuvalle kasvulle sen sijaan, että tuhlaisimme aikaa muiden arvioimiseen ja arvostelemiseen. Kukaan ei ole täydellinen. Aina löytyy joku, joka jollain osaamisen alueella on sinua parempi. Joku joka soittaa nopeammin, korkeammalta, laulavammin jne. Henkisesti kypsän ja terveen itsetunnon omaava henkilö ei lannistu muiden etevämmyydestä vaan paneutuu oman yksilöllisyytensä kehittämiseen ja musiikillisten tavoitteittensa saavuttamiseen.

3.HOW TO IMPROVISE (MITEN INPROVISOIDA) -KIRJA

Jokainen joka on vakavasti paneutunut improvisointiin tietää, että improvisointi on erittäin vaativa ja kiintoisa musiikillinen haaste, joka vaatii esiintymistilanteessa esittäjältään koko hänen musiikillisen osaamisensa. Improvisointi on kehittynyt niin laajaksi, monimutkaiseksi ja runsaasti elementtejä ja tekniikkaa vaativaksi osaamisen alueeksi, että opiskelijalla saattaa olla vaikeuksia päättää miten aloittaa harjoittelu ja mitä harjoitella.

Aiheen laajuus herättää kysymyksen: "Voiko improvisoinnin yleensä hallita kokonaan ja miten aihetta tulee lähestyä". Hal Grookin mielestä oppiminen ja edistyminen tapahtuu askel kerrallaan, ja näin tulee improvisoinnin harjoittelunkin tapahtua. Askel kerrallaan, aihe aiheelta, pala palalta kunnes paloista voi koota nautittavan kokonaisuuden.

How To Improvise -kirja perustuu Hal Grookin opetustoiminnassaan hankkimaan käytännön kokemukseen ja materiaaliin sekä maailman johtavien jazzmuusikoiden kanssa soittamisesta kertyneeseen tietoon ja taitoon. Kirja on valmistumisestaan 1990 ollut improvisoinnin oppikirjana yhdysvaltalaisessa Berklee College of Musicissa.

Kirja jakaantuu viiteen osaan. Osissa käydään johdonmukaisesti lävitse improvisoinnin koko välinevarasto. Kirjassa on runsaasti havainnollisia nuottiesimerkkejä sekä selkeä (englanninkielinen) teksti. Kirjaa seuraa kaksi C-kasettia, joiden avulla kirjan oppeja voi harjoitella myös käytännössä.

Osat sisältävät mm. seuraavia aiheita:

I OSA

• pacing (soitto/tauot)
• song melody (melodian analysointi improvisointia varten)
• se lengths (fraasien pituus)
• rhythmic density (rytminen jännite) jne...

II OSA

• dynamics (dynamiikka)
• articulation (artikulaatio)
• scale patterns (käytännön skaalaharjoituksia)
• motif soloing (motiivin käsittely soolossa)
• motif development (motiivin kehittely) jne...

III OSA

• rhythmic displacement (soolon rytminen kehittely)
• chords and scales (soinnut ja skaalat ja niiden käyttö)
• instrument registers (eri instrumenttien rekisterit) jne...

IV OSA

• over-the-bar-line phrasing (yli tahdin ulottuvat fraasit)
• contracting chord duration (sointurakenteen muuntaminen ennakoimalla soinnun vaihdos) expanding chord
• duration (sointurakenteen muuntaminen sointuvaihdosta viivyttämällä) double and
• half time (tempon tuplaaminen ja puolitus)
• peak points (soolon kohokohtien ja suvanto-vaiheiden suunnittelu) jne...

V OSA

• non-harmonic triads (inharmoniset kolmisoinnut)
• triad couplings (kolmisointujen yhdistäminen)
• non-harmonic pentatonic scales, non-harmonic symmetric scales (erilaisia inharmonisia skaaloja ja niiden sovellutuksia)

Itse harjoitustapahtuman osalta Hal Crook suosittelee seuraavaa kaavaa:

1. aseta itsellesi tavoite
2. ymmärrä ja hahmota harjoiteltava asia
3. luo itsellesi harjoittelu/oppimissuunnitelma
4. toteuta suunnitelmasi
5. tarkkaile saavuttamiasi tuloksia rakentavan kriittisesti.

HOW TO IMPROVISE -kirja, johon kuuluu myös kaksi kasettia, on tilattavissa osoitteesta:

ADVANCE MUSIC
Maieräckerstrasse 18
W-7407 Rottenburg N.
Germany


Puhelin: Fax:

990-49-7472-1832 990-49-7472-24621

Kirjan tilausnumero on 14202 ja hinta toukokuussa 1993 79 Saksan markkaa + lähetyskulut. Liittäkää tilaukseen oma nimenne ja osoitteenne. Advance Music lähettää kirjan kirjepostissa laskuineen, jonka voi maksaa pankin kautta.

Kirjoittaja suosittelee asiasta kiinnostuneille myös Kaj Backlundin Improvisointi kirjaa, joka on saatavana Musiikki Fazerilta. Hal Crookin sekä Kaj Batklundin kirjat ovat kummatkin erinomaista ammattimiehen työtä ja ne sekä tukevat että täydentävät toisiaan.

YHTEENVETO

Hal Grookin mielipiteet ja opit vahvistavat sääntöä. Huipputason jazzpasunistin - tai minkä tahansa soittimen huipputason jazzmuusikon elämä on täynnä harjoittelua, opiskelua, oman linjan luomista sekä taitojen hiomista ja testaamista käytännön tilanteissa. Tie huipulle vaatii toisaalta päämäärätietoista sisua ja toisaalta nöyryyttä ja kykyä kasvaa taiteellisesti.

Jazzissa, eikä missään muussakaan maailmantason toiminnassa voi olla ns. "puoliksi raskaana". Asiaan on paneuduttava täysin ja elämä järjestettävä siten, että instrumenttitekniikan ja taiteellisen kasvun vaatima aika löytyy. Ei ole ihme, että huippujazzmuusikot ovat täydellisesti ja vakavahenkisesti asialleen vihkiytyneitä ammattilaisia.

Myös amatööri saa pasuunansoiton jalosta harrastuksesta kaksinverroin enemmän tyydytystä, jos sille uhraa päivittäin tovin - edes lyhyenkin. Harvan elämä on niin kiireistä etteikö sieltä löydy päivittäistä vaikkapa vain 20 minuutin tuokiota pasuunansoitolle. Asia lienee enemmän asenne- kuin aikakysymys. Jos tämän asenteellisen kynnyksen yli pystyy astumaan löytyy Conrad Herwigin, Ed Neumeisterin ja Hal Crookin oppeihin paneutumalla resepti miten tehokas päivittäinen harjoittelutuokio tulee rakentaa. Samalla on myös täysin varmaa, että soittokunto kohenee jo hyvinkin lyhyen systemaattisen harjoittelujakson aikana ja pasuunansoitto on entistä rattoisampaa.

Harjoitteluterveisin

Pekka Leander

HAL CROOK DISCOGRAFIA - Levytyksiä, joissa Hal Crook on mukana joko solistina, säveltäjänä tai soittajana.

Phil Woods Quintet

• Flash, Concord
• All Bird's Children, Concord
• Live At Catalina's, Nilestone
• September Song, Milestone

Phil Wood's Little Big Band

• Evolution, Concord
• Real Life, Chesky

Jerry Bergonzi/Hal Crook Quintet

• Conjunction, Konnex
• XO, Outland

Nick Brignola

• What It Takes, Reservoir Music

Tommy Flanagan/Phil Woods

• Here's To My Lady, Chesky

Herb Pomeroy Dream Orchestra Pramlatta's Hips, Shiah

Jay Branford Septet

• Seven Point Perspective, Accurate

Dick Johnson's Swingshift

• Swingshift, Concord

Greg Abate Quartet

• Bop Oity: Live At Birdland, Candid

Phil WoodslBig Bang Orchestra

• Embraceable You, Philology

Danny Moretti

• Point Of Entry, Par Records

Duke Bellaire Jazz Orchestra

• Live At Bovi's, Argonne

Berklee College Recording Band

• Jazz In The Classroom-Volume XIII, Berklee Press

Hal Crook

• Trio I, II and III, Outland
• Hello Heaven, Omnisound
• Greative Comping For Improvisation (1,2,3), Advance Music (Hyödyllinen How To Improvise -kirjaa täydentävä play along (soita mukana) -harjoitusvihkosarja. Tilattavissa samasta osoitteesta.)

HAL CROOKIN TAUSTATIEDOT

Hal Crook valmistui summa cum laude arvosanoin Berkleen Musiikkikorkeakoulusta (Berklee College of Music, Boston) vuonna 1971. Uransa aikana hän on ollut mukana pasunistina, säveltäjänä tai sovittajana mm. seuraavissa orkestereissa:

Phil Woodsin kvintetissä (Downbeat ja Jazz Times lehtien lukijat äänestivät yhtyeen parhaaksi akustiseksi jazzyhtyeeksi), Phil Woodsin isossa orkesterissa, Clark Terryn isossa orkesterissa ja pienyhtyeessä, XO kvintetissä Jerry Bergonzin kanssa, Chuck Israelin National Jazz Ensemblessä, Doc Severinsenin Tonight Show orkesterissa, Louis Bellsonin isossa orkesterissa ja Woody Hermanin isossa orkesterissa.

Hal on esiintynyt myös seuraavien jazzmuusikoiden kanssa:

Tom Harrell, Sal Nistico, Adam Nussbaum, Thad Jones, Joe Farrell, George Mraz, George Cables, Monk Montgomery, Lionel Hampton, Harry "Sweets" Edison, Richie Cole, Zoot Sims, Ben Riley, Tony Bennet, Toshiko Akiyoshi, Milt Hinton, Nick Brignola, Claudio Roditi, Jim McNeely, Lew Tabac-km, Jeff Berlin, Joe DiOrio, Michel Legrand, Jack Walrath, Mel Lewis ja Mick Goodrick.

Hal Crook on ollut mukana 14 eri konserttikiertueella Euroopassa ja Phil Woodsin yhtyeen kanssa kiertueella Japanissa. Sen lisäksi hän on esiintynyt mm. seuraavilla jazzfestivaaleilla:

Newport, Monterey, Ravinia, North Sea, Bern, Kool, Antibes, Istanbul ja Kristianstad.

Vuodesta 1986 Hal on toiminut opettajana Berkleen Musiikkikorkeakoulussa. Vuonna 1991 hänet nimitettiin musiikin professoriksi. Vakituisen opetustoimensa lisäksi Hal on pitänyt lukuisia jazz- ja pasuunaklinikoita ympäri maailmaa.

Hal Crook on naimisissa ja asuu Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Osoite: 33 Veery Road, Attleboro, PIA 02703, USA, puh. 990-1-508-222-0048.

LEHTIEN KOMMENTTEJA

"In replacing Tom Harreli, Phil Woods could hardly have made a better choice than trombonist Hal Crook. Crook plays with Swiss-movement precision but without sacriticing emotion as he detonates chorus atter agile chorus. A prominent soloist of this caliber can do much to restore the trombone as a popular small-band voice."

"Hal Crook's elegant trombone style, his singing tone and fluid execution, showers the listener with waves of sound: music of the highest order."

"Crook's playing reflects both the traditional and the modem. He has excepuonal control ot the trombone, playing with an even tone and precise intonation throughout the instrument's range. A superb ballad player, a gifted composer and arranger....[he] has ali the tools to be a major voice on the trombone."

"The engagement by the Phil Woods Quintet at Blues Alley. ...is a rare treat....because the estimable band now includes Hal Crook."

"The sweet, deep and steady tone of Crook's trombone takes the group (Phil Woods Quintet) into another dimension, adding tullness. ...As a soloist, Crook tames the otten unruly trombone so that the sound is fluid and lush, but with a modem feel."

"Ha Crook, a sutberb soloist, can make the trombone do anything he wants, and yet not sound finicky or smug about it."

"Crook is an extremely fluent player.. ..who combines tonal nuances with basic bop vocabulary."

"Hal Crook, the young trombone virtuoso, darkens the band's (PWQ) voice....but also makes his instrument dance high in the trumpet's register."

"Crook is a trombonist who combines the side teatures of the instrument with the trip-hammer articulation of bop. He's very impressive."

"Hal Crook dazzled the audience with his smooth, concise and rounded slide work that coould be, by turns, reflective, expansive or downright funky."

LOHDUTUKSEN SANOJA

Jos Hal Grookin neuvoista sekä totisesta ja tiukasta yrittämisestä huolimatta jollekin kävisi niin onnettomasti, että hänestä ei kehittyisi uutta koko maailman tuntemaa super Hal Crookia, olen oheistanut runon, joka sisältää lohdutuksen sanoja. mlyös kakkospasunistit ovat tärkeitä ja heidän sisällään palaa jalon soittimen sytyttämä luovan ilmaisun roihu, joka sopivan tilaisuuden tullen ennemmin tai myöhemmin tulee sisuskunnasta ulos ainutkertaisena ja -laatuisena pasuunataiteellisena esityksenä. Ja maailma on jälleen entistä parempi paikka elää. Älä koskaan lakkaa innostumasta, harjoittelemasta ja esiintymästä.

Song of a Second Trombone

I'm only a second trombone,
But whatever the World may say,
I'm bent upon playing a trombone's part
In a kind and courageous way.
What matters it, if my tone is weak
And some of my notes are fiat?
Though I'm only a second trombone, girls,
I'm not any the worse for that!

I'm only a second trombone
And nobody seems to care
If half of the time it 15 pointed out
That I'm playing the oboe1s air.
But I'm more of a man than a million men
Whom frivolous girls admire.
My face is the face of a trombone, girls,
But my heart Is a heart of fire.

I'm only a second trombone
But one of these days, vou'I1 find,
Some hint of the passionate human thoughts
That bum in a trombone's mind.
They're thoughts that would stultify a bassoon
And stagger a clarinet;
But they're only a second trombone's, girls,
And nobody knows them yet.

    info & palaute